You have no idea of what you have caused me to feel

Heipsi! Nyt hopefully saan rustattuu tänne jotain järkevääkin.
(Ps. Amy: Mun pimeä puoli, masennus, bipolar, ahmiva ja epävarma. Katkera rakkautta kohtaan eikä enään jaksa uskoa.)
Jade: Mun valoisa puoli, onnistuu laihduttamisessa, jaksaa yrittää uudelleen, positiivinen, nauravainen ja iloinen. Jaksaa uskoa itseensä ja rakkauteen.)

Amy talking...
Illat on yhä vieläkin niin vaikeita. Kyyneleet valuu viidettä päivää putkeen, ne alkaa tympiä. Ahmin viidettä päivää putkeen. Alkaa muuten sekin tympiä... Tunnen itteni lihavaks. Mä vaan huuhdon alas hapankorppuja vedellä. Miksi?? Tänään oon syönyt seitsemän sellasta perinteistä pitkulaista hapankorppua. Äsken kuus palasta suklaata. Savulohta. Kaks ruisleipää. Salaattia koulussa ja vegepyöryköitä. Hernekeittoa. Sipulikeittoa. Appelssiini. Vatsa ei tykkää! Miks teen tän itselleni. Eihän mulla ole nälkä.

Kaikki oli niin hyvin. Kun kaikki oli vielä hyvin Hänen kanssaan. Olikohan kaikki koskaan hyvin? Luultavasti vaan sinä yhtenä aamuyönä ku maattiin toistemme sylissä. Silloin mulla oli kaikki mitä tarvitsin. Sit laihduin kolme kiloa neljässä päivässä. Sit aloin epäillä kaikkea paskaa. Sit se pyyskin mua ulos. Sit olin onnellinen, kävin salilla ja mentiin istuu kahville. Sit se kysyy multa mitä mieltä oon ollu näistä kahest kerrast ku ollaa oltu ulkona. Sanoin että tykkään siitä enkä oo löytäny siitä mitään pahaa. Olin vähän hämilläni ku se kysy niin suoraan.
Sit se sano ettei se just nyt kykene koska se ei oo vielä päässy sen exän yli. Katoin sitä. Tuijotin silmiin ihan ku en tuntis mitään. En tuntenu mitään. Pieni surullinen ajatus käväs alitajunnassa mut kaikki muu paska lukittautu panssariovien taakse enkä edes huomannut. Pokerface pysy naamalla ja keskusteltiin kauan sen suhteista ja mun suhteista ja elämästä ja leffoista ja kielistä ja kohtalosta ja kaikesta. Mä sanoin et mä ymmärrän sitä hyvin ja et sen ei tarvitse ajatella et mulla nyt ois paha olo koska mä ymmärsin. Ja meillä synkkas niin hemmetin hyvin, heti ku se oli "close the case". Halattiin kaks kertaa ennenku astuin bussiin. Olin hyperaktiivisen positiivinen ja ilonen koko illan.

Seuraavana päivänä näin sen koulussa. Panssariovien lukot napsahti rikki ja jostain alko vuotaa tunteita hissukseen. Bussissa matkalla kotiin silmät punotti ja kostu. Kotona istuin ku zombi sohvalla ja söin äitin tekemää terveellistä kasvis jotain juttua. Sit äiti kysy että mikä on.

Oon vaan kerran ennen itkeny niin. Se oli kans Hänen takia. Olin tukehtua omiin hengenvetoihini, tuntu ku en ois hengittäny viiteen minuuttiin ja mun kroppa ois pakottanu mut vetämään niin syvään henkeä kun pystyin. Sit se loppu seinään. Ja alko uudestaan.

Siit lähtien oon itkeny joka ilta. Mun tunteet on vaihdellu aika paljon mut eniten ne on madellu pohjamudissa. Tää saattaa kuulostaa liiottelulta mut voin luvata ettei se ole. Täs on takana aika paljon vanhaa paskaa ja kolmen vuoden armoton ihastus rumba. Ensimmäinen henkilö josta oon välittäny näin helvetin paljon. Ja syömiset tietenki seuraa mun mielialaa.

Mun on pakko päästää irti. On se sitten joku kaunis päivä päässy yli eksästään ja haluu yrittää uudestaan tai sitten ei: Mä en vaan voi tehdä tätä itselleni enään. Jos Hän ei oo mulle se oikea, jostakin tästä maasta löytyy joku toinen joka on VIELÄ parempi. PAKKO LÖYTYÄ! SAATANA. En aijo olla epäonnellinen koko elämääni. Vaikka olenkin tällä hetkellä masentunut ja sekaisin ja totaalisen sydänsärkynyt, niin mä voin vielä parantua. Mulla on koko elämä edessä. Mun on pakko vaan jatkaa. Sit ois kans kiva jos laihtuisin.

Kaikki muut laihtuu. On laihoja. Ihania. Ei kaikki, mutta kaikki ne joita minä katselen...

Löysin ihanan biisin. Coldplay on mahtava bändi ja laulaa aina niin asiaa! Tätä en ollukkaan ennen kuullut, sen nimi on Square One. Tässä pari lyriikkaa:

You're in control is there anywhere you wanna go?
You're in control is there anything you wanna know?
The future's for discovering
The space in which we're traveling
Under the surface trying to break throughDeciphering the codes in you
I need a compass, draw me a map
I'm on the top I can't get back
First line of the first page
To the end of the last day
You were looking
From the start in your own way
You just want somebody listening to what you say
It doesn't matter who you are
It doesn't matter who you are
Is there anybody out there who is lost and hurt and lonely too
But they're bleeding all your colours into oneAnd if you come undone as if you'd been run throughSome catapult it fired you
You wonder if your chance will ever come
And if you're stuck in square one.

Stuck in square one... Lause iski. Siltä musta tuntuu. Aina alotuspisteessä kun muut on maaliviivalla.



Oon ahdistuksissani halunnu viillellä. Oon kummiski purkanu pahan olon itteni raapimiseen ja läpsimiseen. Poskelle läimäyttäminen auttaa ku itkettää.  Se loppuu yleensä ainaki minuutiks...

Joskus mietin millon elämästä tuli näin vaikeaa. Ei se ennen ollu, tietääkseni.

Mua vaan pelottaa tulevaisuus niin paljon. Ja mua pelottaa se etten ehkä ikinä pääse mun tavoitteeseen... Etten ikinä näytä tältä:

Paljon kuvia! Kuvat sanoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Joku päivä mä vielä menen naimisiin mun sielunkumppanin ja rakkaan kanssa. Menen. Aivan varmasti muuten menen. Sillon mulla on hiukset kasvanu kauniin pitkiks ja ne on taas ruskeet ja nätit. On ne näin vaaleampinakin nätit mut kaipaan jo tummia.