Who's talking?

Joskus tuntuu, että olen kaksi ihmistä yhdessä kehossa. Tiedä vaikka kaksi ei riittäisi...

Tunnen velvollisuutta kertoilla hieman itsestäni näin alkuun. Tämä ei kylläkään ole ensimmäinen blogini. Tahdoin vain aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä, joten siis siirsin toimintani tänne vanhasta blogistani.

Olen 18 vuotias tyttö ja olen vuosia kamppaillut erilaisten syömisongelmien kanssa, jotkut ehkä sanoisivat etteivät ne mitään vakavaa ole mutta kuutisen vuotta kun olen ajatellut ruokaa vähän liikaa niin alkaa nuo tuommoiset mielipiteet olla aika yhdentekeviä. Olen elänyt aikoja jolloin en ole paljoa syönyt ja laskenut kaloreita miltei harrastuksena. Silti luulen kaiken alkaneen yläasteen alussa kun aloin ahmimaan ruokaa ilman suurempia syitä. Luultavasti sen takia, että olin epävarma omasta identiteetistäni, olin ujo ja hiljainen. Monet läheisistäni sairastivat jossain muodossa anoreksiaa ja sieltäpäin niitä vaikutteita saattoi sitten tulla. Perheongelmat edesauttoivat asiaa. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta en silti omasta mielestäni tarpeeksi laiha.

Olen aloittanut laihduttamisen liian monta kertaa. Olen epäonnistunut liian monta kertaa. Joskus olen onnistunutkin, mutta tässä sitä nyt taas ollaan. Melkein korkeimmassa painossani taas hillun ja olen muuten erittäin epätyytyväinen! Tahdon vaan rakastaa itseäni ja lopettaa oudot syömisvammailut. Mulle ei enään riitä et mä oon ihan hyvä. Mä haluan olla täydellinen tällä kertaa. Se ihana tyhjyys reisien välissä ja se tunne kun vatsa vetää tyhjyydellään itseään sisään ilman että tekee yhtään mitään. Haluan sen tunteen että olen yksi kiinteä kappale, enkä monta höllyvää kerrosta. Sellasen kevyen pikkulintufiiliksen.

"Tällä kertaa"... oon suoltanu ton sanonnan ittestäni aika monesti. Mut tahdon uskoa että.. tällä kertaa se todella on Tällä Kertaa. Eikä mitään muuta. Ei mitään muttia enkä jossittele. Mä tarviin kunnon otteen nyt tästä koska ilman sitä se on menoa taas. Mun täytyy oppia olemaan vähän ilkeä itselleni. Ei mulla aina tarvitse olla hyvä olo. Saa sattuakin ja olla epämukavaa. En mä siihen kuole.

Laitan jossain vaiheessa lyhyttä infoa tästä blogista ja mun taustasta erilliselle sivulle että mua ois helpompi ymmärtää. Tässä vaiheessa ei muuta kun tervetuloa lukemaan ja toivottavasti tästä blogista on teille jotain hyötyä tai iloa tai mitä tahansa! Pidän kovasti kommenteista ja muitten kanssa keskustelemisesta joten kaikki halukkaat saa antaa risuja ja ruusuja mun kirjotelmista tai ihan mistä tahansa. Haluun tietenkin kehittää tätä blogia paremmaks sitten ajan kuluessa. :)

Melkein pursuan innosta kun mietin miltä musta tuntuu kun olen päässyt eroon tästä ihrasta mun ympäriltä. Mä olen vahva ja päättäväinen ja pystyn ihan mihin tahansa. Sen kun muistan niin kaiken tulis sujua hyvin.