Ja mä oon hauras
kuin ensilumi tuulisena iltana
vahva kuin kivi harmaa
jonka läpi härkäkään ei puske
sillä muhun,
häpäistyyn,
ei enkelit koske.
Voin kuvitella saaneeni lupauksen
sanan toispuoleisen
elämälleni tarkoituksen
mutta mä pelkään ettei onni koskaan tule
ettei se munlaiselle tarkoitettu ole.
Joku kuiskaa kaukaa
suuntaa oikeaa
mä en kuule,
en muutakaan luule.
Enkä kyllä sitäkään;
vaan paikalle jään
kyyneliäni pyyhkimään.
Koitin tehdä itsestäin
rakastettavan
omin päin
en vaan osaa
hymyäni säilyttää
vaan tulevaisuuden naurua viivyttää
omat ennakkoluuloni...
Olen pahin viholliseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti