Oon ihan lost. Mua ahdistaa mun tulevaisuus aika lailla. Pelottaa etten ikinä kykene olemaan kenenkään kanssa suhteessa. Ei, ei kun mä vaan haluan löytää Sen Oikean. Sen Oikean kanssa mun on helppoa olla aina. Koska me molemmat rakastetaan toisiamme. Mut tähän mennessä en oo vielä kertaakaan tavannu sellasta miestä kenen kanssa treffit esim olisi stressittömiä tai silleen että mulla on vaan hyvä olo sen toisen kanssa. Paitsi nyt... Joo. Hän. Mutta vasta sitten kun Hän oli sanonu että meiän jutusta ei tule mitään nyt. Sitten oli rentoa. En edes tiedä mistä puhun enään.
Otin yhden äidin tekemistä luumutortuista. Syljin kyllä ulos että en syönyt sitä. Pureskeleminenkin tuntui vähän turhalta. En tiedä. Teki äsken kovasti mieli leipää suurella määrällä voita päällä mut otin appelssiinin. Ja valitin äitille mun stressistä. Oon ilonen etten oo sortunut.
Parin tunnin kuluttua:
Paitsi nyt sorruin. :D kolmas hapankorppu menos ja neljäs odottaa tossa vuoroaan. Mul oli vaan nälkä ja himotti iha sairaasti. Mut neljä tällast mitä nyt jotai 200 kcal ehkä voin kanssa. Ei se mitään en mä kuole. Ne on sentään ohuita.
Koitan silti hillitä itteni koska nyt ku oon alottanu on helppoo vaan jatkaa ja silleen. Mut sellanen toiminta ei oo tuonu mulle mitään hyvää mun elämässä. Ehkä tää on mahtava tilaisuus oppia lopettamaan hyvän maun rajoilla. Jees. Miks kirjottelen tänne niin usein ku voisin lukea kokeisiin?
Heihei.
Anteeksi, että kesti niin pitkään liittyä lukijaksi! =( Olen jotenkin aina unohtanut, kun olen ollut koneella ja muistanut vasta sitten kun olen sulkenut koneen. Olen lukenut kaikki sun tähän blogiin tekemät merkinnät ja toivon, että saat laihduttamisesta sellaisen otteen minkä koet hyväksi ja laihdut sen verran, minkä koet tekevän sut onnelliseksi! Hapankorput on niin kamalia, niitä ei voi ikinä syödä vain yhtä... Siksi en ole vuosiin syönyt niitä pitkään aikaan. =( Toivon sulle paljon tsemppiä! :)
VastaaPoista