I Quit Eating. I Swear.

Oksennus nousee kurkkuun kokoajan. Mun kroppa ei halua ruokaa. Mä tulin ilmottamaan että mä lopetan syömisen. Mä tiedän et mun aivot tulee vastustamaan tätä päätöstä niin kauan kunnes oon tyyliin laihtunu pari kolme kiloa. Ne tulee huutamaan mulle et oon aina vaan läski ja et mä en kuitenkaan onnistu ikinä. Koska ne luulee ihan aidosti haluavansa ruokaa kokoajan. Mun pitää muistaa että se on pelkkä luulo. Siinä ei oo mitään totuutta. Mä tiedän että ne pohjimmillaan vaan haluaisi lopettaa syömisen kokonaan. (tällä tarkoitan siis erittäin vähäistä syömistä, kokonaan ei kukaan voi lopettaa tai öö kuolee.) Ruoka nyt vaan sattuu tekemään mut hyvin epäonnelliseksi. Mun pitää ponnistella joka ikinen sekunti ku oon ruoan lähettyvillä. Mitä aijon tehdä koulussa? Jaa no, koulu tais just loppua melkeen kokonaan. Kaks koeviikkoa jäljellä eli syömisestä koulussa ei tule ongelmaa. Mun pitää juoda paljon vettä. Paljon. P a l j o n.

Kuulen ku vanhemmat puhuu alakerrassa. Esiin tulee ulkomaanmatka jolla olin iskän kanssa kesällä. Siellä mä lihoin. Ennen matkaa mä painoin noin 47 kiloa. Mulla on niin sairaan ikävä tota painoa. Mä lihoin 3 kiloa viidessä päivässä. Mä tulin kotiin ja menetin toivoni. Vihasin mun kehoa. Oli lestäny niin kauan et pääsin 47 kiloon ja KAIKKI SE URAKKA valu mun sormien välistä lattialle ja liiskasin sen kaiken jalkojeni alle. Itkin sen perään. sen jälkeen, tähän päivään mennessä oon lihonu vielä 4 kiloa. Miten mä saatoin olla niin... en tiiä jos pitäis sanoa itsekäs vai
epäitsekäs? koska ajattelin vaan Omaa sen hetkellistä olotilaani. "pakko saada syötävää!". en ajatellut Omaa tulevaisuuttani. Mä olin tyhmä. Nyt mun on korjattava jokainen virhe. Jokona ikinen suupala joka on yli puolen vuoden aikana menny mun suusta alas, pitää poistaa. Mä todistan kaikille että mä en oo pelkkiä sanoja. Mulla on oikeasti ongelmia, ja mä tuun olemaan Vitun paljon onnellisempi kun en syö. Mä nyt vaan lopetan. Ei syömisessä ole mitään kivaa. Se on tragedia.