Onnistuminen: Menettelee

Tänään yritin oikeesti. Mun mielikuvitusystävä käveli mun kanssa aika useesti ja koitin oikeen tuntee sen läsnäolon. Onneks mulla on hyvä mielikuvitus! Se esti mua syömästä pari kertaa. En syönyt yhtäkään leipää tänään ja oon tosi ylpeä! Eka leivätön päivä aikoihin. :) Tuntuu hyvältä. Huomenna on jo varmasti paljon helpompaa kun oon päässy alkuun. Toisaalta huomenna mulla ei ole koulua joten joten.. Hengaan himassa kunnes meen illalla salille ja sitten juhlimaan kaverin synttäreitä. Eli kännireksian puolelle menee taas hih. Se aina motivoi ihan sairaasti ku sen jälkeen paino on ainaki näennäisesti laskenu aika paljon, yleensä. Pitää vaan päivällä olla lujana.

Mun kehossa on paljon rasvaa poltettavana oikeesti! Tarviin monta puoli-paasto päiviä et nää kaikki lähtis. Puoli-paasto päivä on siis mun äsken keksimäni sanonta joka meinaa että syö vähäisesti ja kevyesti sillein että on kokoajan vähän nälkä. Hehe. Se ois mun ideal state, olla kokoajan nälkä. Siin on vaan vaikea pysyä. Ja joskushan se nälkäkin katoaa. No se ois vielä parempi tila. <3



Ja minustahan tulee laiha! Jos ei muuta niin viimesenä päivänä ku saan YO-lakkini meinaan olla niin kaunis ja niin hyvässä kunnossa et kaikki vaan haukkoo henkeään ku näkee mut. Ja Hän.. voi olla ylpeä musta. Vaikkei meidän välillä olisikaan mitään. Tuleekohan sellaista aikaa olemaan kun siellä ei mitään olisi? Musta tuntuu että sitä jotain on mahdotonta katkasta. Tänään Hän tuli puhumaan mulle chatissä. Paljon hymiöitä. Lopussa vihjaava kutsu joku päivä baariin mukaan. Aina ku oon mielessäni päässy yli ni se ottaa taas yhteyttä tai jotain. En pane pahakseni tietenkään. Miten mä voisin? Välitän. Jännitän... Ku puhuttiin aloin hikoilee ihan sairaasti. Mä hikoilen aina ku stressaan. Siis heti koko kroppa aina reagoi ku se alkaa puhumaan. Sit tunsin itteni vaa ällöks ja menin suihkuun ja puunasin koko mun kehon ja sheivasin ja kauhistelin vähän mun suurta takapuolta ja laitoin hyväntuoksusta dödöä ja tein kasvonaamion ja laitoin silmänympärysvoidetta ja voitelin kehoni. Sit tunsin itseni taas ihmiseks ja ehkä jopa tsägällä tarpeeks ihanaks Hänelle. En odota mitään mistään mut ihan kaiken varalta. Haluun et edes mun päässä kaikki olisi okei.

Hyi hitto. Toi veis mua vaa kauemmas kaikesta mitä mä rakastan. Mieluummin juon vettä.

Eipä tässä paljoa muuta. En laskenu kaloreita vielä. Jotenki en jaksa sitä hommaa just nyt. Katotaan jos jaksan alottaa joskus.

Öitä! :)