Se sujuu jo vähän liiankin helposti toi...

sori toi viime postaus oli aika random.....

Tänään eka ajatus aamulla oli tää soppa minkä oon hissukseen keittänyt. Voin pahoin koko päivän. Söin näkkileivän aamupalaksi kahvin kera, ja seuraavan kerran sitten seittemältä illalla menin kämppiksen kanssa RAXiin syömään. Noh, oli ollu vatsa vähän kipeenä ennen sitä ja lopulta olin syöny jonkun verran (liikaa) ja eiköhän sitä sit menty vessaan laattaamaan sitä ulos. Ihan sormien voimin. Mut en pystyny pitää sitä sisällä enään. En o koskaa noi nopee syömisen jälkeen laatannu. Ei ollu kivaa ku se ei ollu sulanu vielä yhtään. :( Mut sen jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Ja se kävi niin helposti! Sit join light kokista loppuillan. Ja tääl kotona vielä pullollisen vettä.

but it felt so good...

 

Kuinkahan paljo kaloreita muhun jäi?

En voi ajatella tätä kaikkea enään. Tuun täysin hulluks. Ei tällane oo normaalii et pasmat menee iha sekasin vaa jännityksestä. Meinasin mennä aikasee nukkuu nyt selvittää päätäni! En voi muutakaan.
Silti joku mun sisällä haluis jäädä feisbuukkiin stalkkaamaan jos jokin tietty henkilö sinne jotain postaisi. Ihan ku oisin siitä huolissani... Tai pikemminki.. haluisin tietää koko ajan mitä se tekee. Ku ei oo kivaa et en oo tekemäs sitä kaikkee sen kanssa.

Oon sellastaki muute nyt miettiny et jospa mä teen vaan palveluksen Hänelle jos lopetan tän meiän jutun. Voisin olla sen tukena ja kaverina ja olkapäänä sitte kunnes se on jaloillaan. Keskustella asioista sen kanssa. Ja sit se ois vapaa musta. Vapaa löytämään jonkun joka on sille tarkotettu. Must nimittäin tuntuu etten se kummiskaan pitemmällä ajatuksella ole minä. Me ollaa koettu hienoja asioita yhdessä ja arvostan niitä kaikkia tosi paljon. Mulle tulee tietysti ikävä sitä. Mut kaikesta selviää, ja voitais tehdä se yhdessä ystävinä.

Mut tosiaan mitään ei ole vielä tapahtunut, eli mitä tahansa voi tapahtuA... En nuolase ennenku tipahtaa. Mistä mä tiiän jos vaikka tajuun sit ku nään sen etten tykkääkään N:stä? Siis mistä vitusta enää tiedän mitä mä haluun! Oon melko vihanen ittelleni siitä. Mut yhä vieläkin: saa nähdä. Koitan pysyy hengis perjantaihin asti ja sit mietin uudelleen.

Pitää varoo etten taas sorru itkee ja paljastelee asioita niinku sillon kerran... Pelkään et kännissä näin helposti tapahtuu. Liiankin helposti.

Äh, oon ihan liian kiintyny nyt tähän yhteen. Pakko pyristellä vähän irti. Koska jos joku menee pieleen ni se sattuu jos ootan liikoja.

Ja sitäkin voi sattua... Jos peräännynkin taas. Täs on aivan sairaasti tunteita pelissä. Pitää olla varovainen.

Odotan innolla mitä huomenna painan. Toivottavasti musta lähti suurin osa pizzasta ulos.

äääääääääääääääääääääääääääääää

Öitä..

<3

Öinen adrenaliinipiikki

Mikä energialataus. Vatsassa lentelee perhosia ja mua jännittää ja en haluu syödä ja melkee voin pahoin. Ja nään N:än vasta viikonloppuna. En kestä. En voi nukkua tällä ololla. Hemmetti!!

oon puhunu nyt monen kaverin kanssa tästä. Kriisi. Tekis vaa mieli huutaa, ihme kyllä, just nyt onnesta. Tästä ei tuu helppoo ja tiedän sen mut tää tunne mun sisällä on vaan jotain kaunista.

---

paitsi et nyt tajusin et mitä jos se onki suhteessa mut ei o kertonu sitä. se vois hyvinki olla sen tapasta. :(( nyt nukkuu.

Täällä on tyhjää ilman sinua.

Mä oon aivan toivoton... Tuntuu että on pakko tehdä jotakin vaikka en osaa sanoa mitä. Mä en edes tiedä miten mä siitä kirjoittaisin, mut tää tuntuu vaan niin toivottomalta. Kaikki on yhtä sekasortoa ja musta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti siltä, että mun sydän särkyy. Ihan oikeasti. Rakkaudesta..

En oo viime aikoina ajatellut paljon muuta kuin N:ää. Mulle on vitun sama onko se ylipainoinen niinkuin sillon joskus huolehdin. Ihan vitun sama onko se ihan hullu ja masentunut ja sadomasokisti mikä lie onkaan en edes tiedä enään mutta mä en voi lakata ajattelemasta sitä. Usein kun oon Hänen kanssaan ni ajattelen N:ää. Mä sanon nyt kaiken ihan suoraan. Tää tuntuu niin väärältä. N on postaillut nyt nettiin kaikkea mikä vaan vois saada mut mustasukkaseks, biisien lyriikkavideoita ja postauksia joissa se puhuu muista naisista ja mun paniikki vaan nousee hiljaa nousemistaan. Oon jo pitkään ollu mustasukkanen ku se on paljon kaikkien tyttöjen kanssa. Ja nyt oikeesti tuntuu et se tekee sitä tahalteen. Haluu näyttää et se on päässy musta yli. Just ku mä alan ymmärtää kuin paljo se mulle merkitsee. Samalla mietin et entäs Hän, voinko oikeesti olla vaan väärä Hänelle? Hän välittää musta tosi paljon. Meillä on ollut vaikeuksiamme viime aikoina...

Pointti on että mä tulen aivan sairaan hulluksi! N välttelee mua. En oo nähny sitä nyt kohta kuukauteen. Sil ois ollu mahdollisuus tulla jatkoille yhteen paikkaan minne mä tulin periaatteessa vaan sen vuoks ku luulin et sekin tulis sinne. Mut se ei noussu autosta. Se heitti mun muut kaverit toiselle puolelle tietä ja kaahas ryminällä pois. Ja se ties et mä olin siellä odottamassa. Luultavasti se näki mut ja tajus kans et tulin sen vuoksi. Voin aistia kuin paljon se nauttii kun mä kärsin.. Mä en enää haluu ottaa siihen yhteyttä koska pelkään et se torjuu mut taas. Mä en voi sanoo sille enään kuinka paljon se mulle merkitsee koska se vois vaan nauraa mulle päin naamaa. Se vois oikeesti olla päässy mun yli, vihdoinkin. Mut jos en tee tai sano mitään se vois vaan olettaa et oon onnellinen Hänen kanssa ja mikä pahinta, ties vaikka rakastua johonkin toiseen. Mun kurkkua kuristaa. Sormet rummuttaa hermostuksissaan näppäimistöä, yrittäen suoltaa ulos mun tunteita. mut ne jää kaikki tiettyyn pisteeseen. Oven taakse jota en saa murrettua. Ja vielä vaikeampaa olis tehdä kaikesta tästä jahkailusta loppu. Miten raastavan vaikeaa oliskaan antaa Hänen kävellä pois mun luota? Heittäytyä tuntemattomaan ja yrittää löytää takaisin N:än luokse, joka vois vaan kirjaimellisesti potkasta mut mutalammikon pohjalle ja jatkaa matkaansa ilman mua.

Mitä mä teen?

Mun sisällä on jyllännyt sellanen olo monta viikkoa nyt, että leijun jossain välimaastossa. Tekee mieli huutaa mutta se tarve ei ihan tarpeeksi ole siellä. Joten en kykene. Mut sitä tyytyväistä oloa ei koskaan tule. Se tarve on silti kokoajan siellä ja syö mua. Voi söispä se nää läskitkin pois....

Itken taas. Se helpottaa vähän oloa. Mut heti kun se loppuu, se palaa takaisin. Heti. Mulla ei oo koskaan ollut näin epätoivonen olo. Oon menettämässä N:än. Enkä mahda sille mitään.

En tiedä osaanko enään olla normaali sen seurassa. Mä vaan tarvitsen sen seuraa!! Mä en enään kestä! Vittu.. Mut se ei tarvitse mua. Tarvitsiko se koskaan? Oliko sen lohduttaminen pelkkä vale? Olin näkeväni ja tuntevani sen todellisen minä:n tulevan esiin ku purskahdin itkuun sen sylissä sillon pari kk sitten. Kun itkin ettei se välittänyt musta enään. Ja se sano.. että "ei noin saa sanoa". Monesti. Ja lohdutti, lempeällä äänellä. Jota en ollut kuullut pitkään aikaan sen suusta. Ja se jopa soitti vielä kun olin bussissa ja yritti selitellä miks ei olla nähty enempää viime aikoina. Ja halas mua monesti. Taino mä halasin sitä, mut eise kyllä vastarintaakaan tehnyt. Se on mulle kun toinen puolisko mun sielua, tunnen sellasta yhtenäisyyttä sen mieleen ja ajatuksiin ja lähes kaikkeen mitä se sanoo ja mistä se tykkää. Meillä on sama musiikkimaku. Samankaltanen tyyli olla ja pukeutua ja vittu ihan kaikki mä vaan taidan rakastaa sitä. Mä en voi tälle mitään enään. Mikään ei tekis mua onnellisemmaks kun halaus siltä. Kävellä käsi kädessä kaupungilla. Kuulla siltä, että se välittää musta. Mut mä en kuule mitään. Täällä on ihan hiljaista.

Koska sä et ole täällä

Sä et ole siellä.

Et oo mun sydämessä

vaik siel on sulle tilaa..

Mun on tehtävä jotakin. Mä en kestä tätä oloa. Mun sisällä kutkuttaa ihanasti mut sen kaiken pilaa se ajatus siitä et N ei halua olla mun lähellä. Se haluu mut pois sen elämästä. Unohtaa kaiken.

Älä unohda

Älä pakota

mua kääntymään pois.

Älä oleta

etten välitä

jottet onnea ittelles sois.

 

 

Mun kuuluisi nukkua

jo unten maassa,

mut en unestani kiinni saa

sä lentelet muissa maissa.

 

Täällä on aika tyhjää. Jokapaikassa on tyhjää kun sä et oo paikalla. Musta tuntuu niin jopa Hänen sylissä. On siinä mukava olla, ja hänen tuoksussansa tuntuu koti, mutta jokin siinäkin hetkessä sydäntä vastaan soti. En haluis tätä myöntää, enkä ylpeydellä sitä teekkään, mutta olen valehdellut jo tarpeeksi kauan. Liian monelle, ja itselleni, mut sitä yhä hoen kun Hän on siinä.

 

Tää on väärin. Mut osaanko lopettaa? Osaanko sanoa toiselle, kiltille ja niin hyvälle, että Hän ei minulle riitä? Tarvitsen sen oikean, juuri sen oikean. Sillä varmasti Hänellekin on jokin parempi, kuin minä. Joku joka oikeasti Häntä rakastaa...

 

En halua olla näkkäri.

Eilen ahmin pullaa ja oksensin. Oksentaminen tuntu niin helpolta ja hyvältä.. En silti saanu kun ehkä puolet ulos jos edes sitä. Tänään aamulla söin pussista loput minipullat kahvin kera. Siitä alko mun laihduttaminen. Aika erikoista eikö?

Join kahvia ja vettä koko aamun ja pärisin energiasta. Menin kouluun nii myöhään etten joutunu syömään siellä. Kotiin tultuani n. kello viisi söin vehnätortillan jonka sisällä oli jauhelihakastiketta. Jälkiruoaksi porkkana. Nyt aijon litkiä vettä niin paljon kun jaksan.

Kerroin Hänelle ihan äsken mitä eilen kävi ja pyysin että saisin tukea. Ilmoitan Hänelle aina jos tekee mieli ostaa jtn kamalaa tai ahmia tai jotain. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa nyt kuin laihtuminen koska muuten oon varmaan tosi heikko sen silmissä. Ja omissakin. Haluun vihdoinkin päästä sinne asti missä silloin kerran olin niin lähellä. 46 kiloa.

Koitan vältellä kaikkea liian.. solid? (mikä seon suomeks!?) kaikkii soosseja ja kevyitä höttöjä saan syyä. Ja paaljon paljon vettä. Nytki litkin. Ja kahvia aamuisin <33 Mustana.

Mun jääkaappi on aika tyhjänä just nyt. En jaksa käydä kaupassa. Siellä on kananmunia, juustoa, porkkanoita, omenamehua ja desi jauhelihakastiketta. Ja säilykeananasta. Kuivamuonakaapissa on näkkileipää, riisikakkuja, riisinuudeleita ja makaronia. Ja pakastevihanneksiakin on. ^^ Kyl ton nyt pitäis riittää aika pitkäks aikaa. Paitsi et en varmaa haluu syödä sitä pastaa... Eli hmm. :) Sit en syö mitään ku aina unohdan käydä koulun jälkee kaupas ^^ No joo se siitä, kyllä mun jotain täytyy syödä. En haluu surkastua, vaan pienentyä nätisti. Proteiinia kananmunista ja hiilareita näkkäristä ja vihanneksista.

Ja sitä vettä, voisin vaan antaa sen ottaa mun elämän haltuun! Kunhan ei.. huku. Se pelastaa mut vielä.

 

Hänen kanssa meneekin yllättäen hyvin. Puhuttiin kaikki läpi ja kerroin ihan että en aina oo varma tunteistani. Mut sit ku nähtiin ni osasinki arvostaa sitä ihan eri tavalla ja vaan haluisin kokoajan olla Hänen kanssa. Oon tosi helpottunu et ne tunteet kumpus takasin. Muutosta on tapahtunu ja me puhutaan avoimemmin ja nauretaan enemmän ja seki kertoo enemmän kaikesta. :) Just niinku toivoinkin.

 

Puol viikkoo sitte sain taas unihalvauksen. Se meinaa et näkee unta mut luulee oikeesti et on hereillä, hallusinoi kaikkea pelottavaa ja tuntee usein et levitois. Samalla ei pysty liikkumaan tai kontroloimaan mitään. Seon niiku kai puoliks valvetila ja puoliks unta. Hyvin hyvin epämiellyttävää. Se tulee usein jos on ollu pitkään huonolla päällä yhdistettynä siihen et pakottaa lähes itsensä olemaan hereillä liian kauan. Nukkukaa siis ihmiset, it's for ur own good.

 

 

 

Vois ottaa näkkärin ku nälättää. Mut siit tulis vaan syyllinen olo? Eikö niin?

Jospa joisin vaan lisää vettä?

 

Ja jos syön yhden haluan kuitenkin toisen?

 

Jos syön näkkärin niin kämppis kuulee?

 

Ja jos syön mitään...

tahdon aina lisää.

 

Mutta vesi ei vahingoita.

Se on puhdasta.

Olet mitä syöt.

 

En halua olla näkkäri.

Oma elämä

Heihei kaikki kaunokaiset <3

 

 

Mä oon nyt alottanut oman pikku elämäni täällä uudessa kaupungissa ja on alkanut ihan hyvin. :) Taisiis, näi muuten, ruokien suhteen se on alkanut todella huonosti. Koulussa kaikki menee aina syömään ja siellä näin seurustellaan ja puhutaan ja tutustutaan. Kouluruoka maksaa 2.50 € mikä on aika halpaa ku miettii että kuinka hyvää se ruoka on. Ja sit kun kerran maksaa sen joka päivä ni ei viitsi syödä vain salaattia. Eli joka päivä koulussa oon syöny ihan kunnon annoksia ties mitä. Jälkkärit maksaa erikseen ja niitä en oo ottanut.

 

Sitten kotona oon mässäillyt ties millä. Yks päivä viime viikolla mä oikeesti tein pohjanoteerauksen ja... ostin kaupasta Hieman eväitä. Yks kolmioleipä jonka söin yksin puistossa, ihan pokkana söin puistonpenkillä istuskellessani ja ihailin maisemia. Ohikulkijat ei varmaan ajatellut muutakun että tossa on joku random tyttö jolle tuli nälkä. Ei mulla ollut nälkä. Ja ne ei tiennyt että kotiin tultuani söin ne kaksi kuorrutedonitsia jotka ostin samalla kauppakeikalla. Tai sitä että tein sen jälkeen vielä itselleni kaksi reissumiesleipää rasvaisella juustolla ja kaikilla muillakin päällysteillä. Muina päivinä oon syönyt suklaata, karkkia, lisää donitsia, valmispasta-aterioita ja siis vaan kaikkea ihan paskaa... :( Häpeän.

 

Suunnitteilla kun oli että aloittaisin heti laihtumisen täällä. Mutta nyt on uusi viikko ja uudet kujeet, näin toivoisin ainakin. Kävin viikonloppuna takasin kotona mut nyt oon täällä opiskelijakämpässä ja mulla on, arvatkaas... nälkä. Kyllä! Tänne kun pääsin oon juonut kupin kahvia ja lasin omenamehua, mutustellut keräsalaattia ja syönyt kulhollisen mustikkajugurttia. Ai että kun tekisi mieli jotain!!

 

Keräsin thinspoa just koneelle ja tein kollaasin hyvistä motivaatiosanonnoista. (laitoin ne kaikki tänne<3) Kohta meen nukkumaan, huomenna taas ihana päivä koulussa! Oon niin innoissani siitä mitä mä opiskelen nyt! Tää on ihan uutta mulle, kun saa olla oikeesti luova koulussa kokoajan ja tehdä käsillä ja suunnitella ja kaikkea ihanaa. Oon niin elementissäni. :)

Meinasin siis että en laita laihtumis tavoitteita itselleni muuta kun että kunhan laskee edes vähän joka päivä. Ei muuta. Ja jos joskus jää paikoilleen niin sit ei voi mitään, parempi yritys seuraavana päivänä, mutta ei saa nousta. En tiedä ihan miten tän teen koska ostin vaa'an ikeasta, joka on samalla ns lattia-kello, ja se on täyttä humpuukia! Se näyttää ihan liian vähän ja lukema vaihtelee riippuen missä kohtaa vaakaa seison. En luota siihen tippaakaan, ja ostan uuden heti kun pystyn. Eli näin alussa koitan vaan seisoo samas kohtaa, tai sit en punnitse ollenkaan. Kotona katoin et suurinpiirtein 55 kiloa tai vähä alle ois alkupaino. Huhhuh se nous paljo viikossa... :/

Tää teksti ei lopu koskaan et nyt lähden kauneusunille :) Ostelin tänää vaatteita ja koruja ja kaikkee ihanaa ja oon huomen koulus ihanan näkönen ja sillon on helppo vaan tyytyä termoskannu kahviinsa<3. Hyvää yötä!

Liikaa

Mä kerron liikaa.

Mulla on joku tarve kertoa ihan kaikki. Haluisin et joku ihan syvällisesti oikeesti ymmärtäis joskus miltä musta tuntuu ilman että ne tuomitsee, tai ilman että ne tietää kuka mä oon. Sen takia mä varmaan tänne blogimaailmaan oon hakeutunut, kun täällä voi sanoa aika paljon jäämättä kiinni. Silti mua pelottaa jokaisen tekstipätkän jälkeen että mut tunnistettaisiin vaikka luulen ettei kukaan tuttu mua täältä osais hakea tai edes eksyis tänne sattumalta. Mut se ois katastrofi. Koska kerron täällä ihan liikaa. Mun elämä menis mullin mallin jos tietyt sais lukee tätä ja monta suhdetta kariutuis. mut niin. Siitähän katoaa kaikki kiinnostus ja mysteeri kun toinen ei jätä mitään varjoon. Ja siitä tulee varmaan aika tylsääkin.

Mä syön liikaa.

Verrataampa siihen mitä joskus pieninä aikoinani söin. 300-800 cal. Nyt? En tiedä, mut varmaan pahimmillaan yli 1200. Ihan liikaa mulle. Äsken ku söin iltapalaa meinasin ottaa pari näkkärii jne mut  sit jotenki suostuttelin itteni ottamaan vatsaystävällisempää: lohta ja kananmunan. Se oli mun epätoivonen yritys lopettaa leivän syönti. Alottaa edes jostain. Mä haluun alottaa uudestaan. Ja ostella ihania vaatteita jois tunnen itteni kauniiks, aina, vaik joskus söisinki vähä liikaa mut jos perusta on laiha se ei näy paljoa missään. Mut ku on tällanen rasvakumpu vatsassa ni pieniki ero pullistaa heti. Ja ei helvetti, mä Tahdon Eroon Näistä Reisistä ja Tästä Takapuolesta. Siis... Heti! Nyt just eikä sit.

Mä ajattelen liikaa.

Mun ajattelu vetää mut joskus niin pohjamutiin. Se sekottaa mun päätä entisestään ja saa mut pessimistiselle tuulelle. NOT good. Sit vedän puoleeni vaa lisää kaikkee paskaa.. :/ Se on vaa vaikee lopettaa ku oon nii tottunu siihen. Ollaa Hänen kans aika paljo "riidelty" viime päivinä mut nyt päätettii et loppu sille. Molemmat varmaa vaa vähä herkäs tilas ainaki minä ku oon muuttamas kohta. Pelottaa.

Crazy Heart

En siis voi tälle mitään mut mun mieles on pyöriny viime aikoina tyyliin vain ja ainoastaan mun suhdekoukerot ni niistä nyt tänne ramble:aan. :) Ja kyl laihduttamisestaki osittain..

Festarit oli yks kesän parhaimpia kokemuksia. <3 En syöny siellä paljoo mitään, ekana päivänä meni kaks Allevo patukkaa (yht 400 cal) ja alkoholia. :D Ei ollu nälkä mut hauskaa oli. Ihanaa yhdessäoloa kavereiden kanssa ja kaikil oli hyvä fiilis. Nukuin teltassa N:n kanssa, puhuttiin syvällisiä ja nautin siitä, mut mitää ei tietenkää tapahtunu. En antais minkää tapahtua. Taino se yhtäkkii pörrötti mun hiuksia ja silitti mun selkää makuupussin päältä pari kertaa ku oltii jo melkee nukkumas ja meinas jättää kätensä siihen, mut otti sen sit pois. En reagoinu mitenkään, koska en tienny miten pitäis. Taisin lopulta käpertyy sikiöasentoon sen viereen, en liian lähelle mutten liian kauaskaan. Tiesin vaan et siin oli hyvä olla. Ja olin vähän humalassa. Onneks seuraavana päivänä mikään ei ollu awkward tai mitään. :)

Ton jälkeen oon kyl miettiny iha sikana näit kaht miestä ja sitä kumman kanssa mä oikeesti haluisin olla. On N, ja sen twisted persoonallisuutta kohtaan tuntemani syvä välittäminen, kiinnostus ja kaipuu, ja sit on Hän, kiltti ja välittävä, ideaalipoikaystävä (vai onko?) ja vähän liian pehmo mun makuun. Ajoittain tylsä.. Tänään onnekseni huomasin et mun on sitä vähän ikävä... :) Helpointa ois ku vaan antaisin mennä ja rakastuisin Häneen. Sanotaan sitä yhtenään ja liikaakin mutten oo pitkään aikaan tarkottanu sitä.

Must tuntuu etten osaa rakastua keneenkään ennenku oon osottanu mieltäni sitä vastaan ja väittäny etten rakastakkaan sitä. Tai siis tarviin jotain kontrastia, sitä et me käydään läpi jotain suurempaa, jotain negatiivista esim riitaa tai vaikeuksia. Haluun tietää miten se toinen toimii vaikeissa tilanteissa. Ja haluun nähä niitten "true colours". Tai ehkä en vaa kykene rakastamaan ketään..? En jaksa miettii enää en kuitenkaa saa kaikkee tähä postaukseen. Ehkä rakastan molempia oikeesti. Se oiski .. ihan kiva.

Joskus tuntuu nii tältä...

Käsi Hänen kädessä, mut paljon lähempänä N:ää.. Vai toisinpäin?

 

Osa musta haluu vaan pyytää N:ltä anteeks et oon Hänen kanssa. Haluun melkee kieltää totuuden ku oon N:n kans. Ihan ku haluisin todistaa sille et tykkäänki siitä. Mutku en mä tiedä...

 

And you can blame it on my crazy heart
I got lost, you got torn apart
I wish you would let me hold you
Let me hold you one last time

Oon syöny ihan kamalan huonosti tänään. Ja eilen ja ääh. Nyt vedän Pepsi Maxia tölkistä. <3 Nom. Oon ollu kipee feastareista saakka elikkäs nyt yli viikon. En oo malttanu olla paikallani vaan oon huitonu jokapaikassa vaik ois pitäny levätä. Yks ilta itkin nii sairaasti täst ´mun suhdekriisistä et sain silmätulehduksen. Silmät märkii vieläki ja on punaset. Naamaki on turvonnu. Niin ruma fiilis. :(

 

Miks en enää huomioi mun kroppaa samalla tavalla? En kato paljoo peiliin vaik pitäis. En mieti paljoo mitä tungen naamaani vaik pitäis. Joskus harvoin käyn vaa'alla. Must tuntuu et tää kaikki saattaa muuttua ku muutan. Muutan viikon päästä tasan. Kyl alkaa jo hyppiä kanit housuihin.

 

Varmaa tyylii kahdet mun farkuista menee päälle. En oo aikoihin kokeillu enää noit toisia koska se on nii masentavaa ettei niit saa vedettyy edes ylös asti! :( Jotenki tää on surullista, mut en saa sitä surufiilistä nyt edes. En osaa tuntee enää! Äääh! Pitääks mun sairastuttaa mun mieli uudestaan vaan et saisin laihdutettua? Muistan ku varoin jopa jonkun omenan syömistä jos oli kalorit täynnä. Nyt vedän jopa jtn ranskiksia ku siltä tuntuu. Enkä muuten laske kaloreita mihkää suuntaan.

 

Uudes kämpäs mul on yks kämppis. Mulla on myös oma jääkaappi mun huoneessa! :) Saan ostella ihan mitä tahdon sinne. Voi olla sekä hyvä että huono. Varmaa joskus houkuttaa ostaa vaikka kokonainen joku valmiskakku ja vetää se ittekseni, vaan koska kukaan ei saa ikinä tietää. Kutkuttaa jo sisällä. TOIsaalta... Voisin syödä vaan vihanneksia ja... laihtua laihtumistani, eikä kukaa sais tietää. Paitsi sit ku ne näkis kateelliset katseet naamallaan kuinka mä oon hyvännäkönen. Ehkä teen niin et laihdutan kaikki päivät paitsi esim.. en tiiä, maanantai? koska viikonloppusin meen takas kotiin. ni perjantai on huono ääripää. Sillo vois vähä mässäillä. Eih! En saa ajatella noin muuten se karkaa käsistä! O.o Laihdutan kokoajan paitsi kun tuntuu et räjähdän halusta syödä jtn namia. Syönkö sillonkaan?

Koulussa saa lounaan 2€/päivä. Vois... Paitsi sillo ku ei oo nälkä. Voisin säästää rahaa jos en söis koulussa? Vois ottaa evästä mukaan ja safkaa jotain omenaa tai... :)) ah muistin just kuin namia on olla syömättä.

 

Joskus vielä...

 



You never stop loving someone. You either never did, or you always will...

Voi mitä kaikkea elämä onkaan pitänyt sisällään näinä kolmena kuukautena kun en ole täällä kirjoitellut.. tai siltä se ainakin tuntuu. Tunteiden vuoristorataa ja rakastumista. Kahteen henkilöön..? Mä en totta puhuakseni tiedä mitä tunnen. Kroppa on ollut toissijalla. Mä kyllä töiden loputtua otin ja ostin jooga aamukortin, eli kävin joka aamu (pari poikkeusta) kuukauden ajan 7:00 tai 8:30 tunnilla. Tunti tai puoltoista. Kyllä kasvo kuule vatsalihakset jokapaikasta ja olin hyvännäkönen! Nyt tunnen itteni vaa plösöks ku en oo urheillu hetkeen taas...

En sais kyl nyt kirjottaaa mitää blogia ku huomenna meen Weekend Festareille! AH siel on David Guettaa ja Skrillexiä ja Hurts ja Sebastian Ingrosso ja vaikka mitä, ja Jukka Poika hahah. Sil on pari letkeetä biisiä en mä muuten sitä fanita. Mut niin ihanaa, oon pakannu eväitä ja kaikkee ja koitan olla syömättä liikaa siellä snägärillä. Siel ei taida paljo muuta ollakkaan.. :D Vettä saa lastata pulloon ilmatteeks.<3

WARNING!!

En oo nähny Häntä nyt yli viikkoon. Hän meni ulkomaille toisille festareille ja on kokonaisuutena 11 päivää poissa. Nään hänet vast sunnuntai iltana ku meen yötä sille. Oon ollu aika lost. Viettäny enemmän aikaa tän.. toisen kanssa. Kaverin.. Se kaveri joka sillon aikoja sitte oli rakastumassa muhun mut torjuin sen. Mä oon vaa.. Se on muuttunu. Se on vieläki siis ylipainonen. Mut sitä mukaa ku se pääs siitä liian kiltistä persoonastaan ja muuttu melkee päinvastaseks rebeliks mä vaan... siis hiljaa mulle on kehittyny tunteita sitä kohtaan. En tiedä mitä ne on mut ne on voimakkaita. Mä oon aika varma et rakastan sitä, mut se saattaa olla vaa syvää ystävyyttä eli niiku, rakastan sitä ku veljeä. Ja oon aika mustasukkanen ku se on hengailu paljo toisten tyttöjen kans. Mä vaa tunnen sellast vit*n voimakasta vetoa sen luokse. Iha ku me oltais yks ihminen. Silt se joskus tuntuu. Sen takia oon pelänny tosi paljo et en rakastakkaan Häntä oikeasti. Kyl silti tuntuu välil et mä rakastan sitäki. Ja ku siltä tuntuu se tuntuu niin aidolta ja jotenki, siltä et kaikki on hyvin. Sit tunteet N:ää kohtaan tulee häiriköimään. Ku muistelen ni mul oli tänkaltasia tunteita, mitä mul nyt on N:ää kohtaan, Häntä kohtaan ku me ei vielä tapailtu. Eli kun Hän oli saavuttamattomissa.
...Mitä jos mua vaan aina tulee viehättämään ihmiset joita en voi saada? :( Mikä mussa on vikana? Tuntuu melkeen et petän Häntä näillä ajatuksilla. En osaa valita kummasta välitän enemmän. Tää on ihan kamalaa koska tunteita on niin paljon pelissä. Siis ihan sairaasti....

Sori en oo ollu pitää aikaan tääl ni nyt tulee oikeen joka tuutista tätä infoo.

Kirjotin äsken wordilla jotai random sekavaa runolitanjaa tästä suhdehässäkästä. Pari sivuu.... En tullu viisaammaks. Vaik oisin tullu en haluu myöntää sitä. Totuus saattaa tehä tästä vaan vaikeempaa.

Kaikki varmaan selkiää ku Hän tulee takas kotiin mun luokse... <3

Joo ja muutan sitte iha toiseen kaupunkiin. Koulun perässä, lähen opiskelemaan muotoilua. :) Pääsin just sinne minne halusinkin! Aika mahtavaa. Oon nähny mun soluasunnon kerran. Potentiaalia, kuhan pääsen siihen käsiks.

Söin äsken ruisleivän. Ei ois pitäny... Pitää vähä harjotella uusiks sitä rajottamista nyt. Mut oon kyl jo menny ehk kilon alemmas. paris kolmes päiväs. iha jees näin aluks.

Oon juonu aika paljo viime aikoina. Tos meni äskettäin kolme päivää putkeen, mut vikana päivänä hörpin vaa pikkasen koska oli pakko koska juhlat oli niin tylsät. Ujojen ihmisten juhlat :/ tunsin oloni niin epämukavaks...

Ainiin.. Ne festarit on kaks päivää pitkät. Me telttaillaan siellä ja kaikki nukkuu vähä randomisti eri teltois ja autois. Joku mainitsi et menisin nukkumaan N:n kanssa sen hyvin pieneen telttaan koska tää porukan pari haluu olla yksin omas teltassaan. En kommentoi. Tuntuu väärältä ja oikeelta samaan aikaan. No vittu mähä just kommentoin. -.-

Nyt meen pakkaa loput jotenki efektiivisesti (I hope).

Kiitos kaikille jotka jakso lukee taas vaik oon ollu nii kauan pois.<3

Hei

Mä oon palannut.. taas!

*Jatkuu...*

yo huumaa ja rusketusta

Kuukauden absence! anteeksi. tai ei tätä varmaa paljo kukaan enää lue :D mutjoo oon laihtunu pinkasen ollu 52-53 paikkeil . hankin suihkurusketuksen ja nyt oon aika paljo kauniimpi mielestäni. huomenna ylppärijuhlat! kiirettä pitää. oon työskennelly hirveesti viimeset pari viikkoa. uuvuttavaa. nyt pakko imuroida koitan ehkä jaksaa päivitellä vieöä joskus!

ABC - dieetin sävellys!

Tein itse sävelletyn ABC dieettisuunnitelman. Alotin eilen 500 cal ja pysyin rajoissa. Nyt heikko olo mut parempi ku eilen. Odotan innolla et pääsen taas syömään :D jotenki se on paljo kivempaa nyt ku oon sen oikeesti ansainnut. ihanaa et tää vihdoinki toimii! 49 päivää jäljellä... :) laihuuteen ja onneen!! <3 ja Hänenki kanssa menee hyvin ja mennään tänään leffaan. Kohta mul on 19 v synttärit ja se vie mut ravintolaan. sillo en taida syödä mitään muuta mut jos menee kalorit yli ni menkööt; poistan ne seuraavasta päivästä sitten. :) nyt haluun ihanan terveelliselle aamiaiselle!

väsymys voittaa

Voisin nousta, avata koneen ja kirjottaa kunnon päivityksen. mut mun voimat ei riitä eli kännykkäpostaus eikä kommenttivastailua... :( oon ksmala.

Pitivaa sanoo et vaik en päivittele tääl kauheen usein ni tosta "progress?" boxista näkee missä mennään. kuten näkyy oon päässy yli 55 kilosta 52.6kiloon. eilen söin aamiaispersikan ja sit yhen pienen ruoka-annoksen illalla. ja jokn. huomen varmaa noussu pikkasen mut silti hei mun housut ei enään kiristä<3 voi tätä tunnetta. eikä syömättömyys edes ole vaikeaa. (:

Ja joo, Hän tuli eilisen jälkee yöks ja well nyt voin lauleskella yhtä tiettyä Akonin laulua valehtelematta. Niin paljon helpompaa ja parempaa ku sillo ekan kertan ku en tykänny toisest puoliskosta. miks en vaa odottanut.

hope ur all doin good <3

workout + 1kk

Poljin tota meiän kuntopyörää 66 min ja poltin 400 kaloria. (: Eipä mulla muuta. Tiistaina meen Hänen luokse. Kiva taas nähä sitä. haluisin ehkä puhuu sille kaikist mun ongelmista. En tosin tiedä jos oon valmis siihen. U kno. En tiiä. Kerron sit kaiken ku must tuntuu et aika on tullut. Tänää me ollaa oltu sillee officially kuukauden yhdessä... (; <3 sen mukaan jo kauemmin mut mun mielestä se ei ollu vielä dnnenku se kutsu itteensä mun poikaystäväks. koska se oli mun mielest ollu nii varovainen kaiken kanssa. Puhuttii tänää aika syvällisiä meiän peloista ja varovaisuudesta fb:a. mut se sano et se kyl todella tykkää musta vaik se pelkää joskus et käy niinku ennen on käyny sen suhteille. Mä en ikinä tekis sille sitä mitä ne muut tytöt sille teki. Ero mussa ja niis sen exissä on et mä arvostan Häntä oikeesti ja mulle Hän on just se kenet valitsin eikä vaan joku sinne päin. piste. tiedän mitä haluan ja menen sen perään. varsinki nyt ku mun kohde kans haluu mut.

BABY CAN YOU SEE THROUGH THE TEARS
LOVE YOU MORE
THAN THOSE BITCHES BEFORE
SAY YOU'LL REMEMBER

Ja mä ajattelin Häntä varmaan miljoona kertaa ton reippaan tunnin aikana. Motivaatio pysy yllä. Nyt jos jaksaisin raahautuu tonne parin metrin päähän suihkuun ni heräisin huomenna freesinä ja valmiina päivään. Oon iha loppu ja makaan trampoliinilla kuntopöyrän vieressä. Nostelin kans painoja ja pompin täl trampoliinilla. eli yliki 66 min tein jtn. mut siis 400 cal! kyl jestas tein kans töitä. Yhes vaihees olin iha obsessed et koitin kuluttaa minuutissa 10 cal. onnistuin parin yrittämän jälkeen. (:. poljin ku hullu. kovilla vastuksilla. Eiköhän munki kroppa saada siihen kuntoon et voin tehä ihmeitä tolle miehelle. ;) heh. kestää kyl varmaa hetken .

meen sovittaa ylppärimekkoja kait 3.5. siihe asti on aikaa laihtuu I guess. haluun olla ihan sairaan kaunis ja laiha ylppäreissä

x + y - z = mun lihominen

Miksi mä lihoin tähän pisteeseen? Pari tärkeää seikkaa yhdistettiin ja yhtälö oli valmis. Luettelen nyt kaikki syyt.

Stressi. On todistettu monesti että stressihormoonit lihottaa ihan kivasti. Mun stressilevelit ei o ikinä ollu näin huipussa ku tänä vuonna. Kirjotukset, Hän ja meidän suhde, tulevaisuus, paineet siitä etten oo tarpeeks hyvä, ulkonäköpaineet.

Unen puute. Sekin on todistettu että kun nukkuu liian vähän niin lihoo heelpommin. Kroppa vaan reagoi jotenkin en nyt jaksa muistaa miten mut jotenki. Meen nykyää nukkumaa ehkä klo. 1-3 ja herään 9-11. Baad...

Lievä masennus. On kyllä vähän asiat masentanu, se ku Hän jätti mut sillo alkuvaiheessa jatulevaisuuden pelko on masentanu ja menneisyys ja perheongelmat. Elämän sekavuus. Kun masenta, syön yleensä.

Asioiden vältteleminen. Kun piti lukea kokeisiin mun alitajunta halus välttää sitä. Joten syömällä pakenin lukemista.

Sokeri. Oon syöny aika paljon sokeripitoista esim. karkkipusseja on menny ihan kivasti. Iskä tuli ulkomailta ja toi suklaata tuliaisina.

Huonot olosuhteet. Oon ollu ihmisten kanssa ja "joutunut" syömään epäterveellisesti. tietty oma valinta mut mun ajatuksenkulku ei oikeen toimi ku oon muiden seurassa ja pitää tehdä nopeita päätöksiä. Eilenki sain mäkkärissä valita ilmaseks jälkiruoan ku kaverin hamppari oli puol tuntia myöhässä. En siis itse syönyt muuta mut ku sit tarjottiin ilmaseks ni tulihan sitä ahneena otetttua mcflurry smartieseil. ku se vaan on niin namia. -.-

Tylsyys. Ei mitään tekemistä just nyt, helppo vaan mennä jääkaapille.
Kiire. Ei oo oikeen ollu aikaa kuntoilla ku on pitäny lukea kokeisiin.

Motivaation puute. Motivaation mahdollisia hyviä lähteitä on jokapaikassa just nyt! Ne vaan ei jotenki iske. Ehkä musta tuntuu et sinne on niin pitkä matka et aivot sanoo et liian paljo työtä edessä; en onnistu.

Kaavoihin kangistuminen. Oon vaan jääny kiinni tähän vyyhtiin, on aikas vaikeeta yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkea. Pitäis hissukseen mut sekin on vaikeeta koska jos syö vähän väärin on niin helppoa vaan jatkaa.

Peilikuva masentaa. Pelottaa etten ikinä pääse takaisin ja se estää mua toimimasta parhaaksi edukseni.

Syktä löytyy varmaan paljon lisääkin mut tää saa riittää hetkeksi. Tänään vois mennä kuntopyörälle oikeesti. oon syöny kolme palaa kinkkupiirakkaa, hedelmäcocktailia ja maustamatonta jugurttia

where am I going?

Voi auttakaa mua joku. oon ihan hukassa. Koko elämä tuntuu niin hauraalta ja epävarmalta! En tiedä mihinkä oon menossa tai mitä oon tekemässä itselleni.

Viimeks ku kirjotin olin kuntoilusta ihan hurahtanut sekaisin, mut sit piti tehä kolme päivää putkeen ennakkotehtäviä enkä ehtinyt tehä mitään ja putosin taas kelkasta. Nyt istun ja syön vaan taas. Mun stressipisteet nousee taivaisiin. Tätä kaikkea ei auta se et Hänellä menee tosi hyvin. Mä tiedän että pitäis (ja oonkin) olla tosi ylpee ja ilonen hänen puolestaan. Mut ne paineet jotka muhun kohdistuu nyt on ihan liikaa. Se sai just pitkästä matematiikasta TÄYDET pisteet yo-kokeista. Joo. Koulun ennätys. siis se sai enemmän pisteitä ku se "enimmäispistemäärä" ku se teki kaks jokeritehtävää. Hemmetti koht se on jossain uutisissa..! Joo kiva sit paljastin itteni. nojooh...

Guess I'm a pretty sad case then.

Oon niin ylpee ku oon sen tyttöystävä! Tottakai! Mut tuntuu etten kestä. Oon sille ihan liian huonossa kunnossa ja liian huono koulussa. Laiskuuden takia mut anyways. Tuntuu et en anna sille mitään takas mist se vois olla mussa ylpeä. Hirvee syyllisyys aina ku syön. Eli nyt. Syön tän pääsiäis karkkipussin loppuun ja sit alotan kunnolla tän laihtumisen. Pitkän prosessin. Pakkohan mun on jossain olla hyvä et se kehtaa mua esitellä jossain. Mitä jos en pääse sisää mihkää kouluihin? Mitäs jos musta ei tuu mitään ja se pääsee sinne ulkomaille opiskelemaan. Tuntuu et oon pilannu elämäni koska en panostanut lukiossa. Keskiarvoks mulle tuli joo melkeen 8.3 mut silti ääh luin vääriä aineita ku keksin nyt vast et haluunki yliopistoon. Pakko lukee kahta tosi vaikeeta ainetta omin päin next year jos sinne haluun.

Mä tunnen itteni niin arvottomaks.

Oon hyvä piirtämään joo. Ja laulamaan. Ja kaikessa kreatiivisessa oon hyvä. Hän on hyvä kaikessa just matematiikassa ja no kaikissa normi kouluaineissa kylläkin. Ja se on pirun hyvännäköinen. Ja nyt se treenaa ja siit tulee viel paremman näköinen. Kaikki tää ois helpompaa jos oisin lukenu ahkerasti lukiossa. Must tuntuu et oon satamassa mistä kaikkien lukiolaisten laivat lähtee maailmalle hyviin tulevaisuuksiin, mut mä jään sinne satamaan seisomaan ja vilkutan kaikille muille ja Hänelle, joka jatkaa kaunista matkaansa ja unohtaa mut ku jään junnaamaan tänne paikalleni eikä must tuu ku joku pummi. Voisin itkeä taas. Koska mitä jos Hän ei silti välitä musta niin paljoa kuin mä siitä? Jospa mä oon Hänelle vaan joku joka nyt paikkaa sen tyhjän olon. Koska se on ihan ällistyny siitä kuinka kiva mä oon ku kohtelen sitä niin hyvin ja tykkään tehä sen olon mukavaks. Se on mulle ku joku kuningas, on ollu jo kolme vuotta. Se on ollu mulle se tavoite jonka takia tyyliin unohdin koulunkäynnin kokonaan. Ja nyt se on se yks syy miks toivon et oisin panostanut enemmän...
En haluu olla jollekki vaan joku joka nyt sattuu olemaan kiva. Haluun olla jollekkin se ainoa kenen kanssa se voi kuvitella olevansa. Niinku Hän on mulle. Siks oon miettiny et kuuluuko meiän edes olla yhdessä... kyyneleet hemmetti. Mun pitäis uskoo sitä ku se sanoo kaikkee kivaa, esim et oon by far kivoin tyttö kehen se on tutustunu, et mun vierestä on nii ihana herätä, et mulla on hyvä kroppa, kauniit isot silmät, blablabla mut mun mieli vaan sanoo jotain muuta. Et en oo tarpeeks hyvä Hänelle. Miten mä voisin koskaan olla Hänelle tarpeeks hyvä? Ei musta oo siihen. En koskaan laihdu tarpeeks pieneks. Yliopistoon on tosi vaikeeta päästä saati sitte mun ku multa puuttuu kaks tärkeetä ainetta kokonaan aivokapasiteetistä. Eikä mulla oo rahaa eikä kukaan oo antanu mulle edes kesätöitä. Ja Hän on töissä ja saa sen 1000e siitä yo kokeesta ja pääsee kokee kaikkee ihanaa elämässään. Mä oon niin epäonnellinen. Miten mä voin? Mulla on Hänet! Nähtävästi se ei vaan riitä. Ihminen on itsekeskeinen ja haluu omaa parastaan. Mäkin siis, mä tarvitsen sitä turvaa omaan elämääni. On tuskaa elää vielä näin aikaisessa vaiheessa olevassa suhteessa ajatellen et no mulla on Hänet, se on kaikki mitä tarvitsen. Koska jos tää joskus loppuu huomaanki, et oon vaan eläny Hänen siivellä. Mulla ei olis enään mitään pohjaa millekkään. En ois mitään. Tyhjää. Paitsi vatsa joka vieläki pömpöttäis järkyttävänä kumpuna ku parasiitti mun kehossa. Mun keho ON parasiitti. Kaikki se rasva ja takapuoli ja reidet ja käsivarret ja vatsa voi kaikki tämä massa vaan joutaa pois! Sen on hävittävä. Mä en kestä enään elää tässä kehossa. Mä en kestä tulla kosketetuksi. Joka sekunti ku Hän koskee mua mä ajattelen vaan että mitä se ajattelee. Vatsa sisään, jalat kyyryyn ni et takapuoli tuntuu kiinteemmältä. Liian iso iso iso iso. Liikaa pehmeetä. Rumaa. Läskiä, heikkoutta, surua, epäonnistumisia. Huonoa itsetuntoa. Rakkauden puutetta, itseltäni. Voi kuinka mä vihaankaan itseäni just nyt. Ette tiedäkkään.

Painan luultavasti jotain 55 kiloa. Se ei SAA enään nousta. Tai muuten oikeesti alotan itseni rankaisemisen. Ja tiedän kuka sen huomaa. Ja tiedän että se muuttaisi meidän suhteen. Joten en. saa. enään. lihoa. grammaakaan. Hyi saatana tätä ruhoa. Miten tää ahdistus häviäisi?
Nään Hänet huomenna. Mennään ulos vaihteeks tekemään jotain. Jos paastoon tästä sekunnista lähtien huomiseen iltaan asti ni vatsa varmaan kiitettävästi laantunut. Ihan ku onnistuisin siinäkään. Aina kannattaa yrittää. Tänään illalla karkaan kavereitten kanssa viettämään iltaa. Otan mukaan pullon ja juon vettä koko illan. Ajatelkoot he mitä tahtoo. Mä en välitä vaikka alkaisivat miettimään mitä tahansa musta mut aijon laihduttaa. Mitä sitten et oon niitä kaikkia paljon pienempi. Ei oo mun vika et ne on päästäny ittensä siihen kuntoon missä ovat. Ei oo mun asia. Mun keho on mun asia ja teen sillä just mitä tahdon. Tai mitä luulin tahtovani tähän asti...

Ne näkee mut kaikki pikkusena söpönä tyttönä, mut mä tunnen itteni valaaks. Enhän mä mikään valas ole mut verrattuna siihen 47 kiloon ni oon nyt valas. Vaan niin paljon liian iso et en kestä itseäni. Haluun vaan huutaa. Mul on kireät korkeevyötäröiset farkut jalassa ja ne on vaan.. ihan liian kireet. Vatsa pursuu yli. En kestä enään tätä oikeesti pakko mennä rauhottumaan. Haluisin niin kertoa Hänelle kaikesta tästä mut se vaan osottais sille kuinka heikko mä olen jakuinka paljon huonompi oon ku Hän. Erkaannuttais meitä. Vai? En tiedä. Mut en voi menettää Häntä nyt. Mä en tiedä mitä tapahtuis. Mut sit mulla ei olis mitään hyvää enään elämässä. Ei mitään.

Just let me be perfect one day, please.

Voi hyvää päivää kansa!

Siitä on aivan liian kauan! :) Mut oon nyt palannut. Ja iloisena sen teen!

Mistä aloittaisin? Kirjotukset loppu. Meni ihan ok ja hyvin joissakin. Eilisestä asti oon alottanu kuntoilun. Eilen olin tunnin ja 5 min kotona kuntopyörällä ja poltin noin 380 cal. Tänään olin tutustumiskäynnillä elixiassa sellasella uudella 500 cal yhteisjumpassa ja huhhuh olin kuolla oikeesti vaik se oli vaan 30 min! en tiiä jos palo iha 500 ku olin ekaa kertaa ja iha läkähtyä mut yhes vaihees alko maistuu laatta suus et kyl varmaa jotain tein..? :D

Hänen kanssa menee hyvin. Meen koht sen kans iltakävelylle johonki kauniille kukkulalle kattomaan auringonlaskua. Jep ihan tosi :D haha.
Koitettii yks yö täs harrastaa seksiä ensimmäisen kerran mut koska oltii just tultu ohi on-bileistä ni alkoholin takia ei ihan onnistunu kaikki toiminnot kunnolla hmm. ja ehkä vähä kans jännitti. Mut se lähensi silti meitä kai? I just like him very muuch... :) Ollaan nyt alotettu yhdessä tää takas kuntoon pääseminen. Se on siis jo nyt hyväs kunnos mut sen mielestä se ei ole. :D mut ah sit ku se on sen mielest hyväs kunnos ni siit tulee sellanen kunnon lihaskimppu <3 ;) Meist tulee the bodaajat-pari. :D I like.

Tänää treenien jälkee kävelin jääkaapille jostain syystä ja se ruoan haju sai mut melkee yökkäämään. Sit join vettä. Hyi. Äsken oli pakko syödä vähä protskua ni otin kaks kalkkunaleikkelettä. Nyt neki tuntuu ihan ylimääräsiltä siellä jossain vatsan sisällä.

Ette arvaa oikeesti olin aivan endorfiinipöllyissä ku tulin treeneistä tänään. Viestittelin kaverin kanssa matkalla kotiin. naurseskelin vähän ja silleen. Sit ku kävelin kotiinpäin bussilta aloin vaa nauraa ihan hysteerisesti ja olin siis yksin..! onneks siel ei ollu ketään. En tiiä mille nauroin. jollekki maassa lojuville koiranpaskoille varmaan. Sit kiiruhdin nopee sisään koska olin nii lähel et repeisin nauraa ja koko naapurusto ois heränny arkisesta tylsästä horroksestaan! :D Suljin oven ja hihitin iha hysteerisesti. Nolotti ku veli oli huoneessaan. Sit menin huoneeseeni ja jatkoin nauramista-ei-millekkään.

Rakastan kuntoilua!! :)

Ps: poimin kans matkalla kotiin pajun oksia. Pääsiäinen on täällä kohta eiks ookki? Millon se on? :) Jee<3

Nyt oon lähiaikoina alkanu syömään paremmin. Hedelmiä paljon ja herneitä ja raejuustoa ja kaikkee. Ja vitamiineja. :)

Nyt heihei lupaan palailla vähä useemmin ku mitä viime kerrast on aikaa..!

no haist **ttu sit..

Äitilt tuli just kommenttia mun painosta. sanoin et en mahdu mun farkkuihi ja et ei kummiskaa tee mieli laihduttaa ennenku kirjotukset loppu. "Mut eihä se nii nopee lähde, kyl sun pitäs jo alottaa ku ylppärimekkoaki pitäs kohta mennä sovittamaan ja sit sua harmittaa jos et saakkaan sellasta ku haluut blablablablabla..."

"mut eihä.mun reidet sieltä alta näy!"

"no ei mut jos oot lihonu ni kyl se tasasesti näkyy kans ylhäältä " *piristelee käsivarsiaan*

"..." *alan kävelee keittiöstä yläkertaan ja skippaan leivän ottamisten* "no ehkä mä sit lopetan syömisen!"

"no etkä lopeta! sillo sä lihot vielä enemmän!"

Nauroin ja sanoin et toi on maailman tyhmin väite ikinä. se on. vittu sentää jos oon tällanen läskimooses ni lopetan syömisen ku en kerta ruokaa ansaitse. vitun äiti. vittu. koita nyt sit stressata kokeisiin ja et saa syödä. Vittuuuuuuuu. >8[ sori taas. pakko purkaa viha. tiiän et en oo nii hoikka ku ennen. mut helevetti ku äiti sanoo et mun ei pitäis syödä niin paljo ni se osuu johki hermoon ja vittu voisin kuristaa jonkun. kyyneleet. Onneks mulla on Hän.

Hän lähti just. Oli kyl ihanaa nähä sitä taas. Oli ihanan rentoa ja puhuttii ja.maattii mun sängyllä jne. Kattelin sitä ku se sepitti jotain ja piti estää itteeni ku hymyilytti ku joku hangonkeksi. Onnellisuus on kivaa. Kesti taas monta yritystä ennenku se maltto lähtee. miu. Se sanoo et mul on hyvä kroppa mut haluun parantaa sitä kyl vielä paljon. pienentää. vittu katotaa mitä äiskä sanoo ku kutistun sen silmissä. saaaaaatana >:-( argh. mä kostan sen tyhmät kommentit. vittu MUA SUUTUTTAAAA en haluu olla läski. VITUN.LÄSKIT. ahdistuskohtausss... aaa. mutku ei yhtää tee mieli rauhottua..Kirosanat vaa jyllää mun pääs.

vastailen kommentteihin sit ku pääsen tietokoneelle. kirjotab tän taas nopee kännykällä. nyt alkaa himoluku kokeisiin. voehhh vhitu. ei tää raivoomine auta mut ARRRRRRRGGGgHjjdkdlfnxldödfowldndkfxfx. moikka. hope u all are doing great<3

pikapäivitys!

Heiheiheiiii! blogi on ollu vähän syrjässä, tosiaan... sanoisin vaan et mulla on kaikki ihan hyvin jos ei oteta mukaan koulujjttuja jptka stressaa nii in i reven sori ruotsia :D siis aika vaan loppuu kesken ja yo kokeet puhaltelee jo niskassa yyh. Hänen kanssa menee hyvin ja oon tosi onnellilen just nyt. yhe vaihees olin tosi epävarma mut se oli vaa mun omaa syytä. se kysy eilen ku nähgii yhis juhlis jos haluisin lähtee kesällä venäjälle sen kanssa viikonloppumatkalle. ilahduin iha sikana et se on suunnitellu et ollaa sillo vielä yhdessä :) voi se oli nii helpottavaa kuultavaa. se tulee meille huomenna puoleltapäivin pariks tunniks. (: humm <3 me so happy. se on vaan niin huumaavan ihana ihminen. tuntuu ku oisin pilvessä aina ku tuoksutan sitä. iha ku meiän geenit ois jotenki matching ku oikeesti ei tää voi olla normaalia. hih nyt meen nuknumaan. ps paino ei oo paljoa laskdnu mut ei noussukkaan. Hänen mielestä mul on täydellinen tiimalasivartalo yms. en iha yhdy mut alan jo vähä enempi uskoo siihen. Haha silti haluun kyllä laihtua. Ainaki 5 kg.

Mihin mun vatsa hävis..?

Oon niin "mennyttä miestä". Olin just koko päivän Hänen kanssa ja puhuttii kaikkee syvällistä suhteista ja se ja mä ollaa molemat iha :)) toisistamme. Tää lupaa tlsi hyvää. Se esitteli mut tyttöystävänään työpaikallaan. Käytii kebabilla. Tyylii ainoo mitä oon syöny tänään. tuli vatsa kipeeks. Nyt ku katon peiliin ja kiristän mun lihaksia nään vaa hyvät abs:it. Miten keho voi muuttua näi nopee? Ehkä se o vaa kiinni siit et vatsa ei oo täynnä nyt. Jännää. Silti rutkasti laihdutettavaa. But he is so lovely, se soitti mulle öianoo ja olin iha o_O ku katoin ku sen sormet kiiti pianolla. Se oli kaunistaaa. Mäy. Nyt meen lukemaa. :)

kilpaa lumen heijastamien auringonsäteiden kanssa, säkenöi hymyni linnunlaulun säestämänä

Otsikko on suoraan tän päivän merkittävimmästä ja oudoimmasta hetkestä muodostettu. Kävelin ulkona, mitä kaunein sää ja kevättä rinnassa. Olin kotiinpäin menossa kaupasta. Kyllä olin ostanut karkkipussin. Elän karkilla nykyään... (paitsi en enään tän jälkeen.) Saan tekstiviestin joka on Häneltä, toivottaa mulle hyvää naistenpäivää. Tekstaillaan sitten siinä ja kysyn mitä Hän tekee. Hän vastaa, ja kutsuu viestissä itseään mun poikaystäväks. Kestää hetki tajuta. Suupielet nousee ja oon ihan ymmälläni. Seison pitkään meiän ulko-oven vieressä rappusilla ja vaan hymyilen itsekseni. Kirjottaessani viestiä takasin mietin silti kuinka paljon uskallan sanoa.. Saan silti itteni vakuutettua et Hän varmasti tarkotti sitä, ei se ois muuten kirjottanu siihen sitä sanaa. Kävelin ensimmäistä kertaa sisään meiän talon ovesta seurustelevana tyttönä.

Eiköhän me nyt sitten olla yhdessä Hänen kanssaan? Ne jotka on lukenu mun viime blogia saattaa muistaa kuinka kauan mä jauhoin Hänestä. Aika uskomatonta et voin periaatteessa nyt kutsua sitä mun poikaystäväks. EI OO TOTTA :O sori. Tää mun aivokapasiteetti on vähän hidas. Hän. :) Hän ja minä. (pakko laihtua. Vihdoinkin siihen on konkteerrinen syy! <3 Rakastan elämää.)

Tää on niin jännä tunne. Tätä mä oon odottanu melkeen 19 vuotta. Vauvana se odottaminen oli tietenkin vähän epätietoista... :D Eli sanotaan noin 12 vuotta, ensimmäisestä kouluihastuksesta asti. Voi niitä aikoja. Ja voi kuinka pitkältä nää vuodet on tuntuneet. Olla se hylkiö ketä kukaan ei halunnut. Sitten aloin yläasteella kasvaa hieman ja koin ensimmäiset treffini ja säätöjä. Olin netissä "yhdessä" erään pojan kanssa. Siitä ei enempää oisin liian tunnistettavissa. Mutta ei me oikeesti oltu. Sit alko The Lukio. Ja näin Hänet. Kolme vuotta ihastelin kaukaa. Joskus ykkösellä - kakkosella oltiin samoissa bileissä ja kännissä jotain juteltiin. Ihastuin vaan enemmän ja enemmän mut olin ihan varma ettei meistä ikinä tulis mitään koska olin aina ihan kipsissä ku se oli lähettyvillä. Olin epätoivonen. Hänellä oli säätöjä muiden kanssa. Yhdessä vaiheessa Hän meni yhteen mun ystävän kanssa. Olin aika murtunut. Se ei jatkunut kauaa. Viimein viime joulun jälkeen alettiin olla samoihin aikoihin baarissa kavereiden kanssa ja juteltiin vähän. Ja uutena vuotena sain mun ekan pusun Häneltä. Hän pyys mua ulos. Siinä sitten mitä nyt lopetti meiän jutun kerran ja tuli sitten takasin "anomaan" uutta mahdollisuutta. :D Ja tässä sitä nyt ollaan. Yhdessä.

En silti ehkä osaa ihan sanoa sitä poikaystäväkseni. En tiiä, ku ei olla siitä sillein vielä kasvokkain puhuttu. On se aika outoa silti. :D Koko juttu on outo. Mutta kieltämättä erittäin ihana. :) Me ollaan niin samankaltasia. Se on alkanu huomata sen vasta nyt. Oon tienny sen jo kolme vuotta. Miehet on hitaita!

Pitäisköhän mun alkaa kutsua Häntä etunimen ekalla kirjaimella? Haluisin. Koska en tiiä... "Hän" on niin kovin abstrakti. Kirjain antais jonkinlaista persoonaa. Ja oisin tosi ylpee saadessani ilmottaa koko nimen toista nimeä myöten mutta enhän mä sitä voi tehdä... :)

Ehkä joskus sitten.

Ei tässä muuta. Kieltäydyin just äidin tuomasta kuivakakusta. Tosin, tein sen koska se maistu paskalle :D mut anyways. Joo söin silti äsken karkkia. Mut en aijo syödä paljookaa normi ruokaa enään. Karkitki koitan jättää pois nyt. Siis nyt mul on oikeesti tavotteelle syy. Et sit kesällä ku mennää rannalle voin ylpeenä ottaa vaatteet pois UUSIEN (tahtoo<3) bikinien päältä ja halata Häntä muitten edessä tietäen et Hän on musta ylpeä. Mhm, vielä on aikaa kesään. ONNEKSI. Tää projekti tarvii aikaa...

PS: Hyvää naistenpäivää kaikille naisille <3 (ja naisenmielisille) :)

whoops.

Lopetin just syömisen. siis niinku "kokonaan". Mä vaan lopetan nyt. joskus tulee olee pakko syödä jonkun tilanteen tai oman hyvinvoinnin takia. Mut vaan välillä joskus. Nappaan jotai pientä sieltä täältä. En voi elää näin, kaikki mun farkut tuntuu niin kireiltä polvesta ylöspäin et en kestä pitää niitä päällä koska se tunne on niin ahdistava ja tuntuu et kyyneleet vaan alkaa pursuumaan silmistä ku ällötän itseäni. Nää farkut oli mulle joskus löysät kun muistelen. Voi herrajumala mä olin niin laiha joskus. Enkä ollu tyytyväinen. SEN SIITÄ SAA vittu. En oo aikoihin ollu näin vihanen. En pääse tän raivon yli mitä mä oikeesti teen tulee kestää iha vitu kauan ennenku pääsen eroon kaikesta tästä IHRASTA vittu!! Mitä mä teen?????????? :'( aaa voisin repiä kaiken irti omilla kynsilläni ja polttaa avotulen yllä. seon vähä hitaampi ja vaikeempi prosessi polttaa kun se on kehossa. Vittuvittuvittuvittuvitivigivktvvgkfkeowlnxjf.

saatana. Miks oon tehny tän ittelleni? Ei o totta mikä epätoivon tunne. En kestä. Ja pitäis olla itsevarma olo HÄnen seurassa. Hän soitti eilen illalla ja kysy jos halusin nähdä. Hän ajo tänne meille ja mentii kävelemää joenrantaan puhuttii jotai randomia. Nähää ehkä tänäänki? Oon huono puhumaan, haluun vaa sen luo makaamaan sen syliin. siinä mä oon hyvä. Se koittaa saada kämppäänsä tyhjäks kaikist ihmisist et voisin joskus mennä niille. en tiiä mitä se tarkalleen ottaen suunnittelee mut mulle sopii kyl. Vähä kaikki. Voiku oisin jo unelmakropassani ni ei tarttis miettiä mitään. Oon järkyttävä valas. Painan 54.1 kiloa. Mä en TAJUA ku se o. yhtäkkiä räjähtäny ylös toi paino. En vitussa ymmärrä. Mä aijon vetää sen alas vaikka henki menis. Yep u heard me. Mustahan tulee se ihana laiheliini taas. Hahah ja kaikki näkee mt vielki sellasena laihana mut se ei tiedä mitä mä saan kestää. 7 kiloo on suuri muutos. Mä mikää laiha oo enää. Läski iso pulla. vihaan mun kehoa. ainoo hyvä asia siinä on rinnat jotka on nyt sopivan isot :D ja ranteet ja kädet ja ehkä sääret. kaikki muu iha perseestä. varsinki se perse ja reisi osuus. nyt lukemaa psykologiaa vaik kui rakastanki itteni mollausta ni paras vaan lopettaa etten vedä lisää sitä puoleeni. Mut ****** tää on vaan niin syvältä olla läski.

EDIT:// pelkään etten pysty oleen syömättä. nyt ku on vähäki tyhjä olo aivot sanoo et mee täyttää se vatsa. Iha ku sen kuuluis olla täynnä kokoajan? Eihän se oo normaalia et se on aina täynnä. :( Mä kirjotan tänne taas kokoajan..... Iäh. Mul alkaa tulla sitoutumiskammosia ajatuksia päähän. Ihmettelinki jo et missähän ne viipy. Haluun ne pois. En oo koskaan ollu näin lähellä seurustelua ku nyt, ei et olisin nytkää sillee rimaa hipomassa mut kuiteski, eniten potentiaalia täs on nyt ku koskaan. Se ON pelottavaa. ja vähän ahdistavaa. Mut samalla ihanaa. Ja tykkään Hänestä kovasti. Miuh. Kuha vaa osaisin rentoutuu sen seurassa iha kunnolla muutenki ku sillo ku tylii nukutaan yhes.

close my eyes, this can't be happening

Vihdoinki se tunne pilkahti takas mun sydämeen, en vois syödä edes kurkunpalasta just nyt. Tuntuu et mitä tahansa laitan suuhuni se kerääntyy mun vatsaan, takapuoleen ja käsivarsiin. Ja sisäreisiin. Meen just nukkumaan pois tän kamalan päivän. Huomenna meen salille aamulla aikaseen. Ties vaikka heräisin kaheksalta! Täs yks päivä järkytyin ihan kamalasti. Olin syöny aika paljon päivän aikana, ja just ennenku menin vaa'alle olin juonu varmaa kaks tuopillista nesteitä. Ja punnitsin itteni vaatteet päällä. 55.9 kg. Pelästyin. Tajusin et vaatteet ja pari litraa nestettä ja ruoka ja kaikki systeemissä oleva paino aika paljo. Rauhottelin itteeni. Silti... Melkeen 56 kiloa..!? Minä?? Ei! Ei ei ei eiii......

En halua mennä nyt vaa'alle. Menen silti kohta, ihan vaan et jospa saisin nähä kerran 56 sielläkin. En kyllä usko että se sitä nyt näyttää, mut anyways. Täähän on hyvä asia. Sit ku oon takas mun ihanne 47:a, voin sanoa laihtuneeni noin 8 kiloa! :) Se on varmasti ihan helppoa, kunhan pääsen vauhtiin. Kestää luultavasti noin kuukauden jos oon tosi hyvässä vireessä, luultavasti silti menee jotain kaks kuukautta veikkaisin. Kaks kuukautta mun elämästä ei oo mitään, sit toivottavasti pysyiskin niin alhaalla.

Oon niin läskin näkönen nyt. Kaikki ihan turvoksissa naamasta reisiin asti. Kuvotan itteeni ja ihmettelen miten Häntä ei häiritse. Ehkei se huomaa samalla tapaa? No, se TULEE huomaamaan ku oon laihtunu. Aivan varmasti. Koska se tulee huomaamaan kuinka paljon itsevarmempi mä oon ja myös kauniimpi. Sitä odotellessa... vatsa sisään ja hymy huulille ahdistusta peittelemään. Leuka pystyyn jottei kaksoisleuka näy. Näyttele. Esitä, jotta voisit joskus olla.

sorry.

Pakkohan mun on se eilinen postaus perua. en onnistunut tänään. ja ette arvaa, mut käytiin äsken kaupassa ja ostin karkkipussin. ja mä oon vaan niin onnellinen nyt suoraan sanottuna ku saan syödä näitä. Mä katon tota pussin sisältöä ja mä rakastan sitä. tää on oikeasti kovin vaikeeta tää alottaminen. pitäis vaa hissukseen eikä tollee repäsemällä. eihän se koskaa onnistu sillon. silti, syön nyt vaa karkkia ni et en vedä mitää muuta sisälleni nyt. aijon silti alkaa laihduttaa, tää päivä ei nyt vaa alottanu sitä. Mut Hän ilmasi taas tänää et haluis nähä mut. Kiva huomata et se haluu kans jatkaa tätä juttua. Nyt jatkan karkinsyömistä ja kokeisiinlukua. muuten koulun ennakkopisteet tuli ja mul oli menny hyvin äidinkieles eli siis ruotis jee <3 edes jotain osaan tehdä kunnolla...

Dat's it. I need a purpose and it's gonna b "skinny".

Tosiaan. Mä oon niin ahdistunut muutenkin mun elämästä et tää syöminen ei auta yhtään. Mulla on niin turha olo sen takia. Tuntuu etten ansaitse mitään. Alotan huomenna. Alotan alotan. Ihan vannon nyt kautta kiven ja kannon, tuun huomenna heräämään ja ajattelemaan et no mut haluun riisipuuroa. Mut haluun cornflaksejä. Nomut kun mä tahdon näkkäriä ja jugurttia ja haluan vaan syödä koska en oo muuta tehnytkään elämäni aikana ja tiedän tasan tarkkaan mun aivoissa tapahtuvan prosessin ja tuun ajattelemaan et no ihan sama syön nyt vaan aamulla ja sit vähemmän illalla tai en mitään ja sit silti syön koko päivän putkeen vaan kaikkea. Näinkö laihdutaan ja ollaan onnellisia?

Really?

Ahahahahah sori. :D

Jotain on tehtävä.

Oikeasti.

Haluan olla näin ihana ja laiha.

Mä alotan huomenna. It's going to be torture. I'm gonna hate everything and I'm going to feel like ripping my head off of my shoulders and throwing it out through the window. I'm going to feel lost, pretty much. But it doesn't matter because I will have a purpose. I will serve a purpose in someone elses life. I will make someone else proud, and myself too.

How does it feel to be

different from me?

Are we the same?

Huomenna teen niin, etten välitä paskaakaan omista haluistani. Teen niin kuin mun pitäis tehdä.

Moni asia pelottaa. Ei sais. Mut ahdistaa niin sairaasti et nytki vaan istun täs ja kirjotan jotain ihan tyhjänpäistä vaik mun pitäis nukkua ja kerätä voimia huomiseen koska tarviin niitä koska pitä lukea ja tehä kaikkea muuta velvotteita ja järkeviä päätöksiä ei hemmetti mä meen just vittu nyt

Ana... how I have missed you. Just look at the result of your absence.

Tällanen pieni kutkuttava inspiraatio ku tota listaa kattelee. Ei tässä muuta.....

day1: 500 calories(or less)
day2: 500 calories(or less)
3:300 calories
4:400 calories
5: 100 calories
6: 200 calories
7: 300 calories
8: 400 calories
9: 500 calories
10: fast
11: 150 calories
12: 200 calories
13: 400 calories
14: 350 calories
15: 250 calories
16: 200 calories
17: fast
18: 200 calories
19: 100 calories
20: fast
21: 300 calories
22: 250 calories
23: 200 calories
24: 150 calories
25: 100 calories
26: 50 calories
27: 100 calories
28: 200 calories
29: 200 calories
30: 300 calories
31: 800 calories
32: fast
33: 250 calories
34: 350 calories
35: 450 calories
36: fast
37: 500 calories
38: 450 calories
39: 400 calories
40: 350 calories
41: 300 calories
42: 250 calories
43: 200 calories
44: 200 calories
45: 250 calories
46: 200 calories
47: 300 calories
48: 200 calories
49: 150 calories
50: fast

kotipizza... FML.

Jep.ja mun idea oli. tähän loppu mun syömiset tänää ja hitto miks ei huomennaki. voisin alottaa jonkun kunnon dieetin! esim abc. se tuotti tulosta viimeks ja pystyin pitää kalorit alhaalla. mä niin tarviin mun laihuuden takas eikä se tuu kokonaisia pitsoja vedellessä. mul tosiaan oli väähän krapulainen fiiilis ja se sit provosoi mun aivoja. nyt on kyl vieläki huonompi olo. :D huhhuh.

Haluisin antaa Hänelle ns lahjaks iha sairaan hyvän kropan. Sellasen kiinteen unelman. sit ois kans helpompaa olla ihan oma ittensä ja itsevarma. mjääh. alotan abcn. ehkä muokatun version? ku joku 200 cal day on aika haastavaa mulle just nyt. ja joskus jopa paastopäiviä..! miten selviin oikeesti ku kaikki mun ympärilläki kyylää varmaan. hyi ihan sama ku pakko päästä eroon tästä läski ihra massasta. meen lukee kokeisiin nyt ja googlaa dieettejä.

Your scent on my pillow...

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa.

Sain tän haasteen The Blue-Haired girl:iltä. :)

1) Siis varmaan kaikki superkalliitkin ihanat korkkarit mitä vaan maailmasta löydän. Ainaki Lady Gaga korkkarit by Alexander McQueen ja kaikkii muitaki ihanuuksia! Esim heel-less kengät ja bordellon Teeze kenkiä. Ja kaikki ihanat Jeffrey Campbellin Lita kengät. <3

2) Palkkaisin Personal Trainerin joka kattois mitä syön ja pakottais mut salille kokoajan. Piiska kädessä.

3) Rakennuttaisin ittelleni oman kuntosalin mun (unelma)talon yhteyteen.

4) Ostaisin jonkun ison badass järkäle moottoripyörän. Pikkunen minä sen selässä ois aika huvittava näky!

5) Ostaisin koiran.... <3 Jonkun sellasen ihanan täydellisen joka rakastais mua ja jota mä rakastaisin. :) khihi.

Noniin se siitä! Tahdon paljon muutakin mut noi nyt tuli mieleen ensisijaisesti. Haastan kaikki mun lukijat! Teitä nyt on 12 mut ihan sama... :)

Oltii eilen porukal meiän vakkaribaarissa. Minä ja Hän mentii kind of yhessä sinne. Kaikille alkaa valjeta et me ollaan joku pari tai jotain. Hänen siskoki oli siellä joka on muute iha mahtava tyyppi ja se kysy sit et ollaaks me nyt officially yhes. Molemmat oltii iha et "ööööh no siis..." sit sanoin vaa et eiks me päätetty ettei määritellä meiän juttua. Ja niin. Mut silti meiät nähdään tyylii parina tai ainaki jotain sinne suuntaan. Ajatelkoot ne mitä huvittaa. Ei me olla vielä pari. Vai? Se tuli meille yöks. Houkuttelin sen meille ku kerroin kui mukava sänky mul on verrattuna sen sänkyyn. :D hahah. Baaris ne muut otti kuvia ku me suudeltiin. Jotenki täst on tullu niin huomattavaa nyt et kai munki on myönnettävä ittelleni et mul tosiaan on ihan konkreettista juttua Hänen kanssaan. Se on ollu vaikeeta tajuta. Oli vaikeeta ymmärtää et se makas mun vieres aamulla. En kyl oo koskaan tuntenu mitään niin suurta ku joku muu on mua koskenu. Jos vertaa siihen mun ensimmäiseen seksikokemukseen sen yhen ääliön kanssa johon vähän niinku hoppuilin koska halusin vaan kokea jotain, nii nää mitä me nyt ollaa vaan maattu vierekkäin ja silitelty toisiemme selkää tai sen sellasta on ollu niin erilaista, ku yö ja päivä ja tää päivä stna häikäsee silmiin nii et sokaistun. :D Hän sano eilen yöl et sen tekis mieli jotai vähän intiimämpää mut mun vanhemmat sattu nyt nukkuu seinän toisella puolella. + et meitä nukutti. En tiiä haluutteko oikeesti tietää tällasii mut nää nyt on mun elämän suuria kohokohtia et kestäkää. Kaikki kuitenki salaa haluu tietää muitten elämistä ku ihminen on utelias olento. Tai näin toivon ja oletan koska muuten tää ois aika häiritsevää.

Mut tää mun ensimmäinen seksikerta oli ihan kamala. Se vaan sattu niin vietävästi et luulin kuolevani.. :D Varmaa koska en oikeestaan välittäny siitä pojasta. Ja se oli vähän ylipainonen jopa. Ja sen ego oli liian suuri. Ja se luuli osaavansa jotain koska panee kaikkia tyttöjä ketä tulee vastaa tyyliin. Kadun et annoin neitsyyteni sille. Se ei sitä ansainnut. Se on valehdellu mulle ja kohdellu ku paskaa joskus aikasemmin. Mut siinä vaiheessa en välittäny koska no tiesin et se olis vaan seksiä. Ja olin ollu siihen pikkusen ihastunut ja sen jatkuvat seksipyynnöt oli imarrellu mua. Ja tiesin et se oli aina nähny mut erilaisena ku muut tytöt, se oli oikeesti ollu ihastunu muhun. Ja mäki olin satuttanu sitä ainaki kolme kertaa ellen enemmän. Jättäny aina yksien treffien jälkeen. Ku en vaa tuntenu mitään! Sit kuitenki aina halusin yrittää uudestaa jos se ehdotti. No ihan sama. Anyways juttu on vaa se et sulan Hänen sylissä. Sen tuoksussa on jotain joka vaa iskee muhun. Mun tyyny tuoksuu Häneltä. Taidan ottaa pienet torkut...

Hän ja mun "iskä" esittäyty toisilleen aamul ku Hän lähti ja iskä oli keittiössä. Osa must halus sanoo Hänelle et ei tää oo mun oikea isä. Toinen osa tunsi suurinta syyllisyyttä ja sääliä "isää" kohtaan. Tää elämä on niin perseestä joskus. Onneks "isä" ei tiedä mitään. Ja Hän ei tiedä yhtään mihinkä perhedraamavyyhtiin se sekautuu. Jos meist tulis jotain suurempaa joskus mä haluisin kyl kertoo. Sit seki sais kantaa tätä salaisuutta ja syyllisyyttä siitä et tietää eikä voi sanoo mitään. Eihän se sille kyllä kuulu edes et mitä syyllisyyttä sen pitäis kantaa...

Hän kehu mua yöllä, sano et mul on.. jotai tosi hyvä kroppa tai täydellinen ei kai se nyt iha nii sanonu. En ihan tienny mitä pitäis sanoo ni kiitin vaa ja kehuin takasin. Kai ne pojat sit tykkää jos on jotain ylimäärästä?? Tai sit se tunnusteli kyl aika paljo vaa mun selkää ja se on mun yks parhaimpia kohtia kehossa. Joten hmm, kyl se kans takapuolta koski ja reittä joskus vähän jolloin mul oli vähä epämukava olo koska must tuntuu et ne vaan levii leviämistään... Ja vatsaaki se hipelöi ja hyi se tuntuu mun mielestä tosi isolta möykyltä :(. Painoin tänään 52.3 kg. Miks en vois vaan taas painaa sitä 47 kiloa?? Se olis niin täydellinen. Mut sitteki varmaan haluisin alaspäin siitä. Huoh.

Nyt luen vähän psykologiaa ja sit kaverin synttäreille... En aijo juoda varmaan yhtään. Eilen meni tarpeeks ja yritän säästää. Eilen kävin kans punttiksella ja nyt lihakset kipeet. ^^

Heiheii<3

Sickness must be beaten down, right?

Mun tekee kokoajan mieli syödä. Tuntuu et oon pohjaton kuilu joka ei täyty tai tyydy mihinkään. Siis stressaan ihan sairaasti just nyt mun tulevaisuutta. Pitäis lukea ja hakea kohta jatko opiskeluihin ja hakea kesätöitä. APUA. Nytki vaa mättään jtn ruokaa. Iha random ruokaa. Spelttihelmiä (riisin tapaista) savukalaa, kananmunaa ja bataattia paistettuina. Wtf am I doing. Pakko saada tää loppumaan. Mä oon sairas. Tää ei oo hyväksyttävää enään.

my love, leave yourself behind. beat inside....

Amyä on ahmituttanu ihan sairaasti viimeaikoina. tänää söin tosi paljon makuunikarkkeja.. Paha olo. söin kans risottoo, kaks ruisleipää kaks palaa patonkia ja cornflakseja ja banaanin. . hyihyihyi. tänää en oo ollu minkäänlaisessa yhteydessä Häneen. eilen vaan netissä. Mulla on kauhee ikävä. Mitä mä teen? koitan antaa sille tilaa mut toivon kans et se ottais enempi yhteyttä. vaik vaa tekstais jotai turhaa tai chätis laittais viestiä. tai ilmottais millon sil on työvuoroja ku sovittii et meen häiritsee sitä.sen työpaikalle joku päivä.. kaipaan sen syliin. voi elämä.

elämä vähän ahdistaa ku haluisin tietää mitä haluun tehä "isona". tuntuu et kaikki muut tietää. Hänellä on nii kunnianhimoset suunnitelmat et kalpenen niiitte rinnalla. Tai ne on kovin erilaisia. koht alkaa yhteishaku ja tiiän vaa yhen paikan mihkä aijon hakea. fml!

pitäs.ehtii.käydä.salilla. painan koht taas sen 54 muuten. pitäs vaa syödä pelkkii hedelmii ja rehuja. kalorit pysyis alhaal enkä ees huomais.

öitä. voi mä niin tykkäisin jos Hän ottais yhteyttä...<3

hei

Sori ku en o ehtiny päivittelemään!

Perjantaina oli treffit Hänen kanssa. mentii leffaan illal ku olin rohkeena tyttönä sille soittanu. mitä nyt siinä tunti meni ennenku sain painettuu sitä nappia... hyvinhän se meni, niinku treffitkin. kahville ja sit leffaan ja paljo juttelua ja leffassa ah klisee painoin pääni sitä vasten ja se anto suukon päälaelle ku se oli kipee raukka vieläkin. meilt kummaltki meni se leffan juoni piikkasen ohi. pidettii käsiä. popparitki jäi syömättä. sen jälkee oletin et tulis lähtö kotii. eipäs tullukkaa ku Hän ehdotti et mentäs meiä vakiobaarii yksille. olin iha messis ofc. sinne sitte ja istuttii sohval vierekkäi ja keskusteltii iha jotai outoja. kunnon kemiat meneil. sit se kysy et haittaaks mua ku se on kipee. sanoin et ei todellakaan haittaa ku itekki olin. oli tehny mieli hyökkää sen kimppuun jo pari tuntii leffassa.  Sit seuras some nice moments jotka noloa kyllä johtivat fritsuun mun kaulassa. Yks mummo mulkkas mua ku oli nähny meiä säädöt. Mul oli tosi härö fiilis mut en viittiny sanoo et hei lopetaks ku tääl o muitaki ku olin itekki iha fiiliksis.  Mut on nää kyl aika kamalan näkösiä et huivi kaulas koko seuraava viikko.

Kello alko olla paljo ja istuttii vaa siin sylikkäi. se totets et hitto ku niil ei o kämppää ikin melkee tyhjänä. Olin iha et ... mitä se äske sano. lopulta sit menin sen luo silti yöks. kyl oli mahtavaa. nukuin sen kainalos ja joo enhän paljo saanu kyl nukuttua mut :D oh well. ja aamul jatku meno. siis ei mitää sellast suurta menoo mut mitä nyt kaikkee kivaa. Moikkasin sen siskoo aamul siin se oli tosi ihanaa vaa must tuntu jotenki et kuulun nyt niitten yhtälöön jotenkin. Hänen elämäänsä. Hän heitti mut kotiin sit. Ehdotti mäkkiin menoa aamul mut sanoin etten syö siel... se kysy jos syön ylipäätänsä mitään. hah. vähä vaikee vaa sen seuras...

Eilen söin liikaa. oon sairastunu vaa enemmä varmaa kaiken sen herra kipeän kanssa pusuttelun jälkeen. Mun äiti kommentoi et oon merkattu nainen. awkward.

Kyl tuli pariki kertaa sellanen härö todellisuus vastaan et oikeesti oon nyt Hänen kämpässä, Hänen huoneessa, makaan Hänen sängyssä Hänen vieressä. Kattelin sitä ku se nukku. Sisällä vaa kupli. Sitä kaunista profiilia ku olin kattellu epätoivosena etäältä kolme vuotta. Oli nyt siinä mun vieressä ja puhu jotain randomia unissaan. Must tuntu et vaik olin iha rauhassa siinä ni sydän hakkas kovempaa ku ois pitäny. Pelkäsin et se tuntee sen. Mul on kyl yleensäkki aika nopee pulssi.

Sain jonkunlaista sairasta mielihyvää äsken ku alko yskittää hirveesti. Mä tiedän et sain sen tartunnan Häneltä. :D Olin kipee jo ennenku menin sen luo mut nyt on yskäki. Hih.

Iskä innostu laittaa ruokaa äsken. Teki risottoo joho se änki kuulkaas kermaa ja parmesaania ja kinkkua ja valkoviiniä ja kalorit varmasti katossa. Patonkiakin oli seurana. Ja se halus tietysti annostella itse kaikille. Sellanen ihan kivan iso annos tuli nenän eteen ja stoppi tuli vastaan jo vähän yli puolessavälissä. Se kokkaa nii harvoin et söin kaiken ja nyt yöh. En oo enää tottunu syömää riisiä. mut joo en oo syöny hirveen kehuttavasti viime aikoina. Paino jotai 52.5 kiloo. :/ Hän sai mut vaa miettii et oon oikeesti kunno ongelmainen ku se oli iha rennosti vaa syö mitä haluu. En voi peitellä silt hirveen kauaa tällast ongelmaa varsinki ku sen kanssa se suurenee aina ihan kivasti. Kaikist paras ois jos sekää ei söis mitää epäterveellistä ni ei munkaa tarttis sen seuras syödä. :D mut en haluu muuttaa sitä. Pitää vaa soveltaa itteeni.

Koska tunnen itteni vielki ihan läskiks. Harsh truth. No ei ihme ku ei täst oo lähteny täst ruhost viel mitää. :D Anteeks, temppelistä. Mun temppelistä, minkä oon raiskannu monilla hetken mielijohteella. Ja monella suunnitelmalla. Ja monella virheellä. The list goes on!

Oh, miettikää, mä sain ihan sairaan MAHTAVAN idean! Että kesällä, saan syödä nii paljo herkkuja ku haluan. Kuulostaa huonolta, mut mun herkut rajoittus MEHUJÄÄHÄN! Itse tehtyyn tai ostettuun. Ei sitä kummiskaan voi syödä niin paljoa että siitä lihois. Eikä sitä voi hirveesti ostaa varalle tai no pakkaseen voi mut ne sulais matkal kotiin. Sit tottuis siihen et syö vaa kevyitä mehumaisia herkkuja. Tietenki kans hedelmät, marjat ja niin pois päin sais syyä. Sit, miten ois kerran viikossa karkkipäivä ku saisin syödä vaan hedelmäkarkkeja, luultavasti passion karkkeja niit ihanii pehmeit "kaks osasia" namuja. AH. Ja tikkarit ois kans suositeltavia. koska ne kestää kauemmin ku karkit. Mul on hyvät suunnitelmat. Kunhan oikeesti pääsisin eroon tästä hemmetin suklaahimosta. Oon taas alkanu laittaa kaakaojauhoo myslin ja jugurtin ja kaiken sekaan. -.- Suklaaholisti much? Tänää kävin ostaa halvimpia cornflakseja ku mahollista. Aattelin syödä joka aamu kulhollisen sellasia puhtaan maidon seassa. Ne ei maistu paljo miltään ja tottuisin taas vähän vähemmän maukkaisiin välipaloihin ku se kaakao tekee kaikest niin makeeta. Tää on tietysti väliaikanen tapa. Tiiän ettei cornflakesti oo mitää terveellisemmästä päästä, mut empähä vedä ainakaa leipää tai sokeria. Onks niis hirveesti sokeria? Pitää kattoo. Iha sama, silti se psykologinen juttu siinä on et ei maistu sokrulta.

ihihi.... anteeks oon ihan sietämätön :D

Heipähei! :)

Alotetaampa ihan painoasioista näin alkuun vaihteeksi. Paino pyörii siinä 51 kilon yläpuolella. Ei onneks oo menny 52 yli muuta ku ruokapainolla. Oon syöny ihan liikaa makeeta. Ostin sieltä tax-freestä sellasen Kismet 8-packin. Söin vikan äskettäin tänään. Tänään meni siis yli kolme patukkaa. Muuten söin yhen ruisleivän ja pienen kulhon riisipuuroa. Ihan ihan liikaa taas. Mut vatsa vieläkin aika pikkunen jostain syystä. Ja Jotenkin ihmeellisesti mun reidet ei enää hinkkaa yhteen niin paljoa. Tunnen et se GAP on tulossa sinne kohta. Jos pari päivää onnistuisin vetämään vähillä ni se jo varmaan ois ihan kiitettävä. ^^

Eilen olin baarissa tyttökavereiden kanssa. Siel tuli pari kertaa jotai tummaihosii miehii vaa ottaa kii mun kädestä ja joku tuli kysyy jos haluun tanssia. Yks mies tuijotti mua koko illan. Mä torjuin ne kaikki enemmän ja vähemmän tylysti riippuen niiden kohteliaisuudesta tietenkin. Sanoin sille yhelle että mulla on jo joku. :) Se tuntu kivalta sanoa. Tietää, et tuolla jossain on jo joku josta mä pidän ja joka pitää musta. Ei tarvi etsiä ketään eikä miettiä että jos joku tilaisuus menee ohi siellä.

Effy on kaunis.

Puhuttiin äsken ja nyt oon vielä ilosempi. Hih. se kysy jos haluun vielä nähdä, mul oli jo ikävä ku ei olla nähty ehkäpä öö kahteen päivään!... Sanoin sille et munki piti kysyy sitä ulos tänää mut jänistin. Sit päätettii et tiistaina nähään ja se sano sweet dreams ja mä sulin. Muistan taas sen kosketuksen risteilyllä. Sil on jännät "pianistikädet". Ja sellanen ihana nenä. Voisin syödä sen. Okei joopajoo.

Pitää tsempata näitten makeisten kanssa. Jättää pois. Onneks karkit loppu ja kismetit loppu nyt jäljellä vaan mozart kuulat. Koitan pitää niitä pahan päivän varalle laatikossa. Onneks niit ei voi syödä nii paljoo ku kismettejä ku ne on niin tuhteja!

Nyt haluun monta lasillista puhdasta vettä ja sit pitkät yöunet. <3 Öitä!

Boat of heaven

Oli mahtava, mahtava risteily. Kirjotan nyt vaa nopeen lyhennetyn version ku kirjotan kännykäl.

vietin paljon aikaa Hänen kanssaan... se tarjos mulle parit juomat ja suuteli mua ystäviensä nähden. Se piti käsiään mun ympärillä ku seisottii tai istuttii jossain ja silitti mun käsivarsia. Se pyys mut mukaan sen hyttiin. Istuttii alasängyllä ja kuunneltiin musiikkia ja naurettiin. se sano et me voidaa kyl käydä pitkäksemmeki jos haluun. Mentii yläsänkyyn vaa makaamaa toistemme vieressä lähekkäin, ku lopetettii puhuminen me vaan oltiin. se kävi ssammuttaa valot ja sit haa nautittiin toisistamme ei mitenkää pervosti ku sillee söpösti. puspus ja ah mama. lopulta me molemmat nukahdettiin varmaa tunniks tai jotain. herättiin joskus kahdelta yöllä, se sano et se ei haluis lähtee ku mun kans oli niin hyvä olla siinä. Mä en oo ikinä oollu niin nnellinen ku siinä sen sylissä. sen jälkee hengailtiin sen kavereiden kans ja istuttii yhes hytis. istuin sen sylissä ja se piteli mun vatsan ympärillä sen käsivarsia. Mun vatsa oli littee ja ei tuntunu yhtään pahalta. En ees panikoinu ku siel ku nukuttii ja se koski mun vatsaa paidan alta. Niin sen kuuluuki olla. ihana tunne ku oon laihtunu. Se näkyy mun kropassa ja reisissä ja vatsassa. vaik oon tänää syöny paaaaljon karkkia taxfreestä ja normi rupkaa ni ei tää vatsa silti mikää megakumpu ole. ja voi se oli söpöö ku siel sen hytis se tarjos mulle puolet sen kolmioleivästä. :3 söin osan siitä vaik epäröinki. mä pystyin syömään sen edessä eikä se ollu kamalaa.

t join iha sopivan verran. muistiaukkoja ei ooo mut vaikee laittaa tapahtumia oikeeseen järjestykseen ja kaikki on vähän sumeeta.

untu ihatitanic romanssilta ku käveltii ulkona kattomas laineita ja laiva keinu. se piti kii mst ja.sano et ei antais mun tippuu yli. (: sanoin et pidän kii kahest tärkeimmäst asiasta, kaiteesta ja Hänestä. Haluun palaa takas eiliseen kaikkiin niihin hektiin ku me halailtiin ja suudeltiin . Mul on ikävä. ei sais olla. Ei me olla yhdessä edes. En tiiä mitä me ollaan, mut ainaki ihastuneita toisiimme. puhuttii äskenki chatis. tökittii toisiamme fb:ssä pariin otteeseen. se alotti. äh. tää on laihdutusblogi miks jauhan Hänestä joka postauksessa!

Anyways huomen jatkan mun laihista. laival onnistuin syömään aika vähän, tänä aamul ehkä vähä liikaa mut eilen meni tosi hyvin ja join kaks lasia ilmasta valkoviiniä muahah ae oli iha mahtavaa koko laivareissu. <3 ostin liikaa karkkia tax freestä. hyihyihyi. miks? halpaa. -.7 nyt meen nukkumaan. öitä.:)

Huomenna

Mua askarruttaa vähän tai enemmän ku mulla on just pari pvää sit alkanu kuukautiset ja huomen on ristely ja en tiiä jos Hän suunnittelee jotakin. Se kuulosti siltä ku puhuttiin et se vihjailis jotain ja äsken se kävi treenaamassa. Mut se ainai pyörii kovasti mun mielessä ja luultavasti senki mielessä. Mitä teen jos jotai tapahtuu ja sit ohho sori menkat. Ihan vaa kaiken varalta ois kiva jos EI OLIS. -.- FML. Mut saa ny nähä mitä kaikkee laival tapahtuu.

Söin tänää karkkii taas. Ja jopa jugurttia mis oli kaakaojauhoo ja rusinoita. Sen lisäks vähä raejuustoo, kalkkunaleikettä ja lohta. Kalorit meni karkkien takia johki yli 700. Yöh.... Mut koht meen treenaa kans jos ehdin ja toivon et mun kroppa ois jotenki extra ihanan näkönen ja tuntunen huomenna. Öm joo. Silly me. :D

Mut huomenna juodaan. ;) mau. Pitkästä aikaa taas. ^^
Hirvee stressi. Moikka!

Starving Kittycat

Ihan aluks pyydän anteeks tätä postausten ilmestymistahtia mut en voi olla kirjottamatta... musta on selvästi tullu ihan addikti. o_O

wtf jonkun auton varashälytin alko huutaa ulkona. kello on 20 vaille 7 ja pitäs herää vasta 8. Vatsaan sattuu ja mun paasto on just kestäny 15h. varmaa naiselluset ongelm syynä. piti niitteki sitte alkaa just ennen risteilyä ihan etuajassa. -.-


Punnitsin äske itteni ja pakko myöntää et vähä petyin eka ku näytti 51.2kg koska eilen se meni alas 51.1 enkä syöny mitään. kai se vaa vammas se vaaka..? ois ollu vähä liian hyvä se jo...

En varmaa nää Häntä koulus tänää ku eri aikoihin koulut, tekis vaa mieli halaa sitä ja antaa iso pusu mut en tiiä, isn'tt gonna happen in school u know, publicly, I have no idea :D hitto vatsa tappaa mut mitä teen. en oo varma kivun syystä. eilen heikotti kyl kivasti ku menin nukkuu.mietin jonkun pienen syömistä mut en pystyny. monen jutun takia. Kädet oli tärissy jo koko päivän energian puutteesta. Mulla on niin kaunis olo. Kurrrnau sano vatsa. Mulla on uusi lemmikki. <3

Ei hemmetti myn on saatava jotain ruokaa!! jotain pientä. Tuoremehua ja hedelmä ehkä. Tai hieman raejuustoa ja kalkkunaleikettä. Mut VAIN vähän muuten käy huonosti.



:-D

He's my (1.st) Valentine...

Jade in the house!

Niin paljon kerrottavaa mut sormet ei meinaa osaa kirjottaa mitään. Mutta on ollut kaikin puolin hyvä päivä.

Oon ollu niin emt kiireinen asioiden tekemisellä etten oo ehtiny/halunnu/muistanu syödä. Pakko myöntää et harvoin jää kalorit näin alas. 81 kcal... johon kuuluu kahviin lisätty maito, yks kalkkunaleike ja yks mandariini. Ei tunnu uppoovan nyt mikään. Vettä oon kyl kans juonu ja se tuntuu hyvältä, kahvia menny pari kupposta. Kahvi kuulemma auttaa jotai laihtumaan emt. joo. :D

Äsken vasta alko tulla nälkä. Ei huvita syyä. Oon eläny nyt pari päivää syöden randomisti karkkia, tomaattikeittoa ja lohta ja hedelmiä. Siis ja vähissä määrin. Tyyliin yks isompi ateria päivässä joskus viiden aikaan ja sit dats it. Karkkeja oon joskus vetäny enemmän illalla mut.. Paino on laskenu ihan hyvään tahtiin mä painoin tänään aamulla 51.5 kg ja kotiin tultuani äskettäin 51.4 kg. En oo syöny sen kello neljält syödyn mandariinin jälkeen.

...Koska sen jälkeen odotin Häntä pari tuntia koulussa kun sil oli harkat yhteen kouluprojektiin ja luin samalla huomisiin kuullunymmärtämiskokeisiin. (Ranska APUA). Ne veny ja kello oliki yhtäkkiä melkeen kuus. Sit me lähettiin luistelemaan. Oltiin sovittu tästä eilen illalla... Ulkona pyrytti ihan hirveesti ja silti nyt luisteltii jotain emt tunti ei ihan. Puhuttiin halki asioita ja näin ja se on kyl ehk vähän sitoutumiskammoinen ja ilahtu ku sanoin et tykkään siitä mut en odota/vaadi mitään enkä haluu tehä täst mitään official juttuu välttämät et ei stressiä. Se helpottu paljon. Ja sano et se tykkää viettää aikaa mun kanssa.
Meinasin kaatuilla ni se anto tukee ja käveltii lumihankien yli käsi kädessä. Ihan vaa sen kaatumisvaaran takia tietenkin......

Se vei mut autollaan bussipysäkille, ja saatto viel sinne kävellen kunnes se bussi tuli. Ootettii jotai viis minuuttii sitä siinä ja höpötin kaikkee randomia ku se oli vähä hiljasen olonen. Katto vaa välil mua silleen jännästi. Sit ku bussi tuli ja meiä piti halaa ni se vähän niinkuin suuteli mua. Kolmesti. Ja sano happy valentines... hih... <3 Mau.. nyt vasta tajuun kunnolla mitä tapahtu. :)

Pelottavan paljon Hänen näköinen tuo poika. Nenä vähän liian pystyssä... Ja mulla oli kiharat tänään... wonder why I like this pic. :D

En kyl vieläkää ihan tiiä et miten se näkee tän meiän jutun mut varmaa me nyt vaa hengaillaan ja kattellaan mitä tapahtuu. Muistan kyl et sille on vaikeeta alkaa mitään vakavaa miettimään. Mut ihan sama päivä kerrallaan ja näin. Jotain. Oli paras Valentines ever. Niissä muissa ei kyllä oo ollu hirveesti kehumista... ::DDD

Mut täydellistä! Hyvät treffit ihanan ihmisen kanssa, ja alle 100 kaloria. Ja luistelua! Ja näin yhen kaverin ketä en oo nähny aikoihin! Ja mun hiukset oli hyvin tänään ku kiharsin ne nätisti! Ja käytin tänään mun uutta tunikaa ja meikkasin nätisti mun uudella make-up storen silmänrajauskynällä! Paino oli alempi kuin aikoihin! Mitä vielä?? :D

Ei Tee Vieläkään Mieli Syödä! Ftw!

Luin facessa et monien muiden päivät ei oo menny niin hyvin. Jos siellä joku lukija joka päivittelee huonoa päiväänsä ni mä sanon Sinulle: Vaikka tää onkin ystävänpäivä niin se on silti vain yksi päivä kaikkien joukossa. Sillä ei ole niin suurta väliä koska jo huominen saattaa olla paljon iloisempi jolloin se myös on tärkeämpi päivä. Ei mulle kukaan tekstannu et hyvää ystävänpäivää, okei joo yks. Mut ei se silti tarkota etteikö nää mun muut ystävät arvostais mua. Mä tekstasin osalle ensin ja ne sit tietenki vastas mut ei kaikille tää päivä oo mitenkään niin suuren arvoinen et ne tekstais kaikille tärkeille ystäville.

Ja yksi vinkki: Stop giving a fuck (the right way) and You'll get everything.

Oon todennu ton aika toimivaks. Tietenki saa olla iloinen ja välittää asioista sehän on suositeltavaa, mut et lopettais sen ainaisen miettimisen et mitä jos joku menee pieleen ja mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Carpe Diem ihmiset! Eläkää hetkessä. Jos on paska hetki, naurakaa sille. Jos on hyvä hetki, nauttikaa. Jos tulevaisuus huolestuttaa... Kysykää itseltänne miksi. Ettehän te edes tiedä vielä mitä se tuo tullessaan! Ei kukaan oo kirjottanu tulevaisuutta vielä. Sinä teet sitä kokoajan sitä mukaan kun elät... Jos mietitte kauhuissanne mitä tulevaisuudessa tapahtuu teiän oma negatiivinen energianne pilaa kaiken, suhtaudutte erilailla kaikkeen ja ehkä montakin tilaisuutta saattaa mennä sivu suun. En voi painottaa tätä liikaa; jos koitatte pakottaa jotain elämäänne se työntyy vain poispäin. Keskittykää siihen, että vain olette ja annatte asioiden tapahtua. Jos jokin ei miellytä, huomatkaa se, ja kääntäkää sitten huomionne johonkin mikä teitä miellyttää. Näin ette lakase asioita maton alle jättämällä ne kokonaan huomioimatta, muttette silti jää märehtimään niitä ongelmia vaan keskitytte positiiviseen ja sillon löytyy ratkasutkin helpommin niihin ongelmiin.

+still remember to smile!

Nyt pitänee mennä lukemaan ja laittamaan itteni johki lämpösempään paikkaan oleskelemaan. Haluun et tuun terveeks taas. Toivottavasti Hän ei nyt sairastunu tän päivän takia ku oli niin kylmä ja sit pussattiin... Ei, mä lähetän sille hyvää terveysenergiaa. ;)

Noniin öitä!

(huomenna paino vois olla tasan 51 kiloa! Toivotaan parasta muttei vaadita mitään ;))

Oho...

Vastailen myöhemmin kommentteihin nyt kurkkua kolottaa ja haluun nukkumaan... :( (Ja hyi huomasin just et mun vatsas on vaa liikaa ylimäärästä... Poispoispoispois. En syö en syö. Nälkä<3)