Se sujuu jo vähän liiankin helposti toi...

sori toi viime postaus oli aika random.....

Tänään eka ajatus aamulla oli tää soppa minkä oon hissukseen keittänyt. Voin pahoin koko päivän. Söin näkkileivän aamupalaksi kahvin kera, ja seuraavan kerran sitten seittemältä illalla menin kämppiksen kanssa RAXiin syömään. Noh, oli ollu vatsa vähän kipeenä ennen sitä ja lopulta olin syöny jonkun verran (liikaa) ja eiköhän sitä sit menty vessaan laattaamaan sitä ulos. Ihan sormien voimin. Mut en pystyny pitää sitä sisällä enään. En o koskaa noi nopee syömisen jälkeen laatannu. Ei ollu kivaa ku se ei ollu sulanu vielä yhtään. :( Mut sen jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Ja se kävi niin helposti! Sit join light kokista loppuillan. Ja tääl kotona vielä pullollisen vettä.

but it felt so good...

 

Kuinkahan paljo kaloreita muhun jäi?

En voi ajatella tätä kaikkea enään. Tuun täysin hulluks. Ei tällane oo normaalii et pasmat menee iha sekasin vaa jännityksestä. Meinasin mennä aikasee nukkuu nyt selvittää päätäni! En voi muutakaan.
Silti joku mun sisällä haluis jäädä feisbuukkiin stalkkaamaan jos jokin tietty henkilö sinne jotain postaisi. Ihan ku oisin siitä huolissani... Tai pikemminki.. haluisin tietää koko ajan mitä se tekee. Ku ei oo kivaa et en oo tekemäs sitä kaikkee sen kanssa.

Oon sellastaki muute nyt miettiny et jospa mä teen vaan palveluksen Hänelle jos lopetan tän meiän jutun. Voisin olla sen tukena ja kaverina ja olkapäänä sitte kunnes se on jaloillaan. Keskustella asioista sen kanssa. Ja sit se ois vapaa musta. Vapaa löytämään jonkun joka on sille tarkotettu. Must nimittäin tuntuu etten se kummiskaan pitemmällä ajatuksella ole minä. Me ollaa koettu hienoja asioita yhdessä ja arvostan niitä kaikkia tosi paljon. Mulle tulee tietysti ikävä sitä. Mut kaikesta selviää, ja voitais tehdä se yhdessä ystävinä.

Mut tosiaan mitään ei ole vielä tapahtunut, eli mitä tahansa voi tapahtuA... En nuolase ennenku tipahtaa. Mistä mä tiiän jos vaikka tajuun sit ku nään sen etten tykkääkään N:stä? Siis mistä vitusta enää tiedän mitä mä haluun! Oon melko vihanen ittelleni siitä. Mut yhä vieläkin: saa nähdä. Koitan pysyy hengis perjantaihin asti ja sit mietin uudelleen.

Pitää varoo etten taas sorru itkee ja paljastelee asioita niinku sillon kerran... Pelkään et kännissä näin helposti tapahtuu. Liiankin helposti.

Äh, oon ihan liian kiintyny nyt tähän yhteen. Pakko pyristellä vähän irti. Koska jos joku menee pieleen ni se sattuu jos ootan liikoja.

Ja sitäkin voi sattua... Jos peräännynkin taas. Täs on aivan sairaasti tunteita pelissä. Pitää olla varovainen.

Odotan innolla mitä huomenna painan. Toivottavasti musta lähti suurin osa pizzasta ulos.

äääääääääääääääääääääääääääääää

Öitä..

<3