Liikaa

Mä kerron liikaa.

Mulla on joku tarve kertoa ihan kaikki. Haluisin et joku ihan syvällisesti oikeesti ymmärtäis joskus miltä musta tuntuu ilman että ne tuomitsee, tai ilman että ne tietää kuka mä oon. Sen takia mä varmaan tänne blogimaailmaan oon hakeutunut, kun täällä voi sanoa aika paljon jäämättä kiinni. Silti mua pelottaa jokaisen tekstipätkän jälkeen että mut tunnistettaisiin vaikka luulen ettei kukaan tuttu mua täältä osais hakea tai edes eksyis tänne sattumalta. Mut se ois katastrofi. Koska kerron täällä ihan liikaa. Mun elämä menis mullin mallin jos tietyt sais lukee tätä ja monta suhdetta kariutuis. mut niin. Siitähän katoaa kaikki kiinnostus ja mysteeri kun toinen ei jätä mitään varjoon. Ja siitä tulee varmaan aika tylsääkin.

Mä syön liikaa.

Verrataampa siihen mitä joskus pieninä aikoinani söin. 300-800 cal. Nyt? En tiedä, mut varmaan pahimmillaan yli 1200. Ihan liikaa mulle. Äsken ku söin iltapalaa meinasin ottaa pari näkkärii jne mut  sit jotenki suostuttelin itteni ottamaan vatsaystävällisempää: lohta ja kananmunan. Se oli mun epätoivonen yritys lopettaa leivän syönti. Alottaa edes jostain. Mä haluun alottaa uudestaan. Ja ostella ihania vaatteita jois tunnen itteni kauniiks, aina, vaik joskus söisinki vähä liikaa mut jos perusta on laiha se ei näy paljoa missään. Mut ku on tällanen rasvakumpu vatsassa ni pieniki ero pullistaa heti. Ja ei helvetti, mä Tahdon Eroon Näistä Reisistä ja Tästä Takapuolesta. Siis... Heti! Nyt just eikä sit.

Mä ajattelen liikaa.

Mun ajattelu vetää mut joskus niin pohjamutiin. Se sekottaa mun päätä entisestään ja saa mut pessimistiselle tuulelle. NOT good. Sit vedän puoleeni vaa lisää kaikkee paskaa.. :/ Se on vaa vaikee lopettaa ku oon nii tottunu siihen. Ollaa Hänen kans aika paljo "riidelty" viime päivinä mut nyt päätettii et loppu sille. Molemmat varmaa vaa vähä herkäs tilas ainaki minä ku oon muuttamas kohta. Pelottaa.