väsymys voittaa

Voisin nousta, avata koneen ja kirjottaa kunnon päivityksen. mut mun voimat ei riitä eli kännykkäpostaus eikä kommenttivastailua... :( oon ksmala.

Pitivaa sanoo et vaik en päivittele tääl kauheen usein ni tosta "progress?" boxista näkee missä mennään. kuten näkyy oon päässy yli 55 kilosta 52.6kiloon. eilen söin aamiaispersikan ja sit yhen pienen ruoka-annoksen illalla. ja jokn. huomen varmaa noussu pikkasen mut silti hei mun housut ei enään kiristä<3 voi tätä tunnetta. eikä syömättömyys edes ole vaikeaa. (:

Ja joo, Hän tuli eilisen jälkee yöks ja well nyt voin lauleskella yhtä tiettyä Akonin laulua valehtelematta. Niin paljon helpompaa ja parempaa ku sillo ekan kertan ku en tykänny toisest puoliskosta. miks en vaa odottanut.

hope ur all doin good <3

workout + 1kk

Poljin tota meiän kuntopyörää 66 min ja poltin 400 kaloria. (: Eipä mulla muuta. Tiistaina meen Hänen luokse. Kiva taas nähä sitä. haluisin ehkä puhuu sille kaikist mun ongelmista. En tosin tiedä jos oon valmis siihen. U kno. En tiiä. Kerron sit kaiken ku must tuntuu et aika on tullut. Tänää me ollaa oltu sillee officially kuukauden yhdessä... (; <3 sen mukaan jo kauemmin mut mun mielestä se ei ollu vielä dnnenku se kutsu itteensä mun poikaystäväks. koska se oli mun mielest ollu nii varovainen kaiken kanssa. Puhuttii tänää aika syvällisiä meiän peloista ja varovaisuudesta fb:a. mut se sano et se kyl todella tykkää musta vaik se pelkää joskus et käy niinku ennen on käyny sen suhteille. Mä en ikinä tekis sille sitä mitä ne muut tytöt sille teki. Ero mussa ja niis sen exissä on et mä arvostan Häntä oikeesti ja mulle Hän on just se kenet valitsin eikä vaan joku sinne päin. piste. tiedän mitä haluan ja menen sen perään. varsinki nyt ku mun kohde kans haluu mut.

BABY CAN YOU SEE THROUGH THE TEARS
LOVE YOU MORE
THAN THOSE BITCHES BEFORE
SAY YOU'LL REMEMBER

Ja mä ajattelin Häntä varmaan miljoona kertaa ton reippaan tunnin aikana. Motivaatio pysy yllä. Nyt jos jaksaisin raahautuu tonne parin metrin päähän suihkuun ni heräisin huomenna freesinä ja valmiina päivään. Oon iha loppu ja makaan trampoliinilla kuntopöyrän vieressä. Nostelin kans painoja ja pompin täl trampoliinilla. eli yliki 66 min tein jtn. mut siis 400 cal! kyl jestas tein kans töitä. Yhes vaihees olin iha obsessed et koitin kuluttaa minuutissa 10 cal. onnistuin parin yrittämän jälkeen. (:. poljin ku hullu. kovilla vastuksilla. Eiköhän munki kroppa saada siihen kuntoon et voin tehä ihmeitä tolle miehelle. ;) heh. kestää kyl varmaa hetken .

meen sovittaa ylppärimekkoja kait 3.5. siihe asti on aikaa laihtuu I guess. haluun olla ihan sairaan kaunis ja laiha ylppäreissä

x + y - z = mun lihominen

Miksi mä lihoin tähän pisteeseen? Pari tärkeää seikkaa yhdistettiin ja yhtälö oli valmis. Luettelen nyt kaikki syyt.

Stressi. On todistettu monesti että stressihormoonit lihottaa ihan kivasti. Mun stressilevelit ei o ikinä ollu näin huipussa ku tänä vuonna. Kirjotukset, Hän ja meidän suhde, tulevaisuus, paineet siitä etten oo tarpeeks hyvä, ulkonäköpaineet.

Unen puute. Sekin on todistettu että kun nukkuu liian vähän niin lihoo heelpommin. Kroppa vaan reagoi jotenkin en nyt jaksa muistaa miten mut jotenki. Meen nykyää nukkumaa ehkä klo. 1-3 ja herään 9-11. Baad...

Lievä masennus. On kyllä vähän asiat masentanu, se ku Hän jätti mut sillo alkuvaiheessa jatulevaisuuden pelko on masentanu ja menneisyys ja perheongelmat. Elämän sekavuus. Kun masenta, syön yleensä.

Asioiden vältteleminen. Kun piti lukea kokeisiin mun alitajunta halus välttää sitä. Joten syömällä pakenin lukemista.

Sokeri. Oon syöny aika paljon sokeripitoista esim. karkkipusseja on menny ihan kivasti. Iskä tuli ulkomailta ja toi suklaata tuliaisina.

Huonot olosuhteet. Oon ollu ihmisten kanssa ja "joutunut" syömään epäterveellisesti. tietty oma valinta mut mun ajatuksenkulku ei oikeen toimi ku oon muiden seurassa ja pitää tehdä nopeita päätöksiä. Eilenki sain mäkkärissä valita ilmaseks jälkiruoan ku kaverin hamppari oli puol tuntia myöhässä. En siis itse syönyt muuta mut ku sit tarjottiin ilmaseks ni tulihan sitä ahneena otetttua mcflurry smartieseil. ku se vaan on niin namia. -.-

Tylsyys. Ei mitään tekemistä just nyt, helppo vaan mennä jääkaapille.
Kiire. Ei oo oikeen ollu aikaa kuntoilla ku on pitäny lukea kokeisiin.

Motivaation puute. Motivaation mahdollisia hyviä lähteitä on jokapaikassa just nyt! Ne vaan ei jotenki iske. Ehkä musta tuntuu et sinne on niin pitkä matka et aivot sanoo et liian paljo työtä edessä; en onnistu.

Kaavoihin kangistuminen. Oon vaan jääny kiinni tähän vyyhtiin, on aikas vaikeeta yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkea. Pitäis hissukseen mut sekin on vaikeeta koska jos syö vähän väärin on niin helppoa vaan jatkaa.

Peilikuva masentaa. Pelottaa etten ikinä pääse takaisin ja se estää mua toimimasta parhaaksi edukseni.

Syktä löytyy varmaan paljon lisääkin mut tää saa riittää hetkeksi. Tänään vois mennä kuntopyörälle oikeesti. oon syöny kolme palaa kinkkupiirakkaa, hedelmäcocktailia ja maustamatonta jugurttia

where am I going?

Voi auttakaa mua joku. oon ihan hukassa. Koko elämä tuntuu niin hauraalta ja epävarmalta! En tiedä mihinkä oon menossa tai mitä oon tekemässä itselleni.

Viimeks ku kirjotin olin kuntoilusta ihan hurahtanut sekaisin, mut sit piti tehä kolme päivää putkeen ennakkotehtäviä enkä ehtinyt tehä mitään ja putosin taas kelkasta. Nyt istun ja syön vaan taas. Mun stressipisteet nousee taivaisiin. Tätä kaikkea ei auta se et Hänellä menee tosi hyvin. Mä tiedän että pitäis (ja oonkin) olla tosi ylpee ja ilonen hänen puolestaan. Mut ne paineet jotka muhun kohdistuu nyt on ihan liikaa. Se sai just pitkästä matematiikasta TÄYDET pisteet yo-kokeista. Joo. Koulun ennätys. siis se sai enemmän pisteitä ku se "enimmäispistemäärä" ku se teki kaks jokeritehtävää. Hemmetti koht se on jossain uutisissa..! Joo kiva sit paljastin itteni. nojooh...

Guess I'm a pretty sad case then.

Oon niin ylpee ku oon sen tyttöystävä! Tottakai! Mut tuntuu etten kestä. Oon sille ihan liian huonossa kunnossa ja liian huono koulussa. Laiskuuden takia mut anyways. Tuntuu et en anna sille mitään takas mist se vois olla mussa ylpeä. Hirvee syyllisyys aina ku syön. Eli nyt. Syön tän pääsiäis karkkipussin loppuun ja sit alotan kunnolla tän laihtumisen. Pitkän prosessin. Pakkohan mun on jossain olla hyvä et se kehtaa mua esitellä jossain. Mitä jos en pääse sisää mihkää kouluihin? Mitäs jos musta ei tuu mitään ja se pääsee sinne ulkomaille opiskelemaan. Tuntuu et oon pilannu elämäni koska en panostanut lukiossa. Keskiarvoks mulle tuli joo melkeen 8.3 mut silti ääh luin vääriä aineita ku keksin nyt vast et haluunki yliopistoon. Pakko lukee kahta tosi vaikeeta ainetta omin päin next year jos sinne haluun.

Mä tunnen itteni niin arvottomaks.

Oon hyvä piirtämään joo. Ja laulamaan. Ja kaikessa kreatiivisessa oon hyvä. Hän on hyvä kaikessa just matematiikassa ja no kaikissa normi kouluaineissa kylläkin. Ja se on pirun hyvännäköinen. Ja nyt se treenaa ja siit tulee viel paremman näköinen. Kaikki tää ois helpompaa jos oisin lukenu ahkerasti lukiossa. Must tuntuu et oon satamassa mistä kaikkien lukiolaisten laivat lähtee maailmalle hyviin tulevaisuuksiin, mut mä jään sinne satamaan seisomaan ja vilkutan kaikille muille ja Hänelle, joka jatkaa kaunista matkaansa ja unohtaa mut ku jään junnaamaan tänne paikalleni eikä must tuu ku joku pummi. Voisin itkeä taas. Koska mitä jos Hän ei silti välitä musta niin paljoa kuin mä siitä? Jospa mä oon Hänelle vaan joku joka nyt paikkaa sen tyhjän olon. Koska se on ihan ällistyny siitä kuinka kiva mä oon ku kohtelen sitä niin hyvin ja tykkään tehä sen olon mukavaks. Se on mulle ku joku kuningas, on ollu jo kolme vuotta. Se on ollu mulle se tavoite jonka takia tyyliin unohdin koulunkäynnin kokonaan. Ja nyt se on se yks syy miks toivon et oisin panostanut enemmän...
En haluu olla jollekki vaan joku joka nyt sattuu olemaan kiva. Haluun olla jollekkin se ainoa kenen kanssa se voi kuvitella olevansa. Niinku Hän on mulle. Siks oon miettiny et kuuluuko meiän edes olla yhdessä... kyyneleet hemmetti. Mun pitäis uskoo sitä ku se sanoo kaikkee kivaa, esim et oon by far kivoin tyttö kehen se on tutustunu, et mun vierestä on nii ihana herätä, et mulla on hyvä kroppa, kauniit isot silmät, blablabla mut mun mieli vaan sanoo jotain muuta. Et en oo tarpeeks hyvä Hänelle. Miten mä voisin koskaan olla Hänelle tarpeeks hyvä? Ei musta oo siihen. En koskaan laihdu tarpeeks pieneks. Yliopistoon on tosi vaikeeta päästä saati sitte mun ku multa puuttuu kaks tärkeetä ainetta kokonaan aivokapasiteetistä. Eikä mulla oo rahaa eikä kukaan oo antanu mulle edes kesätöitä. Ja Hän on töissä ja saa sen 1000e siitä yo kokeesta ja pääsee kokee kaikkee ihanaa elämässään. Mä oon niin epäonnellinen. Miten mä voin? Mulla on Hänet! Nähtävästi se ei vaan riitä. Ihminen on itsekeskeinen ja haluu omaa parastaan. Mäkin siis, mä tarvitsen sitä turvaa omaan elämääni. On tuskaa elää vielä näin aikaisessa vaiheessa olevassa suhteessa ajatellen et no mulla on Hänet, se on kaikki mitä tarvitsen. Koska jos tää joskus loppuu huomaanki, et oon vaan eläny Hänen siivellä. Mulla ei olis enään mitään pohjaa millekkään. En ois mitään. Tyhjää. Paitsi vatsa joka vieläki pömpöttäis järkyttävänä kumpuna ku parasiitti mun kehossa. Mun keho ON parasiitti. Kaikki se rasva ja takapuoli ja reidet ja käsivarret ja vatsa voi kaikki tämä massa vaan joutaa pois! Sen on hävittävä. Mä en kestä enään elää tässä kehossa. Mä en kestä tulla kosketetuksi. Joka sekunti ku Hän koskee mua mä ajattelen vaan että mitä se ajattelee. Vatsa sisään, jalat kyyryyn ni et takapuoli tuntuu kiinteemmältä. Liian iso iso iso iso. Liikaa pehmeetä. Rumaa. Läskiä, heikkoutta, surua, epäonnistumisia. Huonoa itsetuntoa. Rakkauden puutetta, itseltäni. Voi kuinka mä vihaankaan itseäni just nyt. Ette tiedäkkään.

Painan luultavasti jotain 55 kiloa. Se ei SAA enään nousta. Tai muuten oikeesti alotan itseni rankaisemisen. Ja tiedän kuka sen huomaa. Ja tiedän että se muuttaisi meidän suhteen. Joten en. saa. enään. lihoa. grammaakaan. Hyi saatana tätä ruhoa. Miten tää ahdistus häviäisi?
Nään Hänet huomenna. Mennään ulos vaihteeks tekemään jotain. Jos paastoon tästä sekunnista lähtien huomiseen iltaan asti ni vatsa varmaan kiitettävästi laantunut. Ihan ku onnistuisin siinäkään. Aina kannattaa yrittää. Tänään illalla karkaan kavereitten kanssa viettämään iltaa. Otan mukaan pullon ja juon vettä koko illan. Ajatelkoot he mitä tahtoo. Mä en välitä vaikka alkaisivat miettimään mitä tahansa musta mut aijon laihduttaa. Mitä sitten et oon niitä kaikkia paljon pienempi. Ei oo mun vika et ne on päästäny ittensä siihen kuntoon missä ovat. Ei oo mun asia. Mun keho on mun asia ja teen sillä just mitä tahdon. Tai mitä luulin tahtovani tähän asti...

Ne näkee mut kaikki pikkusena söpönä tyttönä, mut mä tunnen itteni valaaks. Enhän mä mikään valas ole mut verrattuna siihen 47 kiloon ni oon nyt valas. Vaan niin paljon liian iso et en kestä itseäni. Haluun vaan huutaa. Mul on kireät korkeevyötäröiset farkut jalassa ja ne on vaan.. ihan liian kireet. Vatsa pursuu yli. En kestä enään tätä oikeesti pakko mennä rauhottumaan. Haluisin niin kertoa Hänelle kaikesta tästä mut se vaan osottais sille kuinka heikko mä olen jakuinka paljon huonompi oon ku Hän. Erkaannuttais meitä. Vai? En tiedä. Mut en voi menettää Häntä nyt. Mä en tiedä mitä tapahtuis. Mut sit mulla ei olis mitään hyvää enään elämässä. Ei mitään.

Just let me be perfect one day, please.