Liikaa

Mä kerron liikaa.

Mulla on joku tarve kertoa ihan kaikki. Haluisin et joku ihan syvällisesti oikeesti ymmärtäis joskus miltä musta tuntuu ilman että ne tuomitsee, tai ilman että ne tietää kuka mä oon. Sen takia mä varmaan tänne blogimaailmaan oon hakeutunut, kun täällä voi sanoa aika paljon jäämättä kiinni. Silti mua pelottaa jokaisen tekstipätkän jälkeen että mut tunnistettaisiin vaikka luulen ettei kukaan tuttu mua täältä osais hakea tai edes eksyis tänne sattumalta. Mut se ois katastrofi. Koska kerron täällä ihan liikaa. Mun elämä menis mullin mallin jos tietyt sais lukee tätä ja monta suhdetta kariutuis. mut niin. Siitähän katoaa kaikki kiinnostus ja mysteeri kun toinen ei jätä mitään varjoon. Ja siitä tulee varmaan aika tylsääkin.

Mä syön liikaa.

Verrataampa siihen mitä joskus pieninä aikoinani söin. 300-800 cal. Nyt? En tiedä, mut varmaan pahimmillaan yli 1200. Ihan liikaa mulle. Äsken ku söin iltapalaa meinasin ottaa pari näkkärii jne mut  sit jotenki suostuttelin itteni ottamaan vatsaystävällisempää: lohta ja kananmunan. Se oli mun epätoivonen yritys lopettaa leivän syönti. Alottaa edes jostain. Mä haluun alottaa uudestaan. Ja ostella ihania vaatteita jois tunnen itteni kauniiks, aina, vaik joskus söisinki vähä liikaa mut jos perusta on laiha se ei näy paljoa missään. Mut ku on tällanen rasvakumpu vatsassa ni pieniki ero pullistaa heti. Ja ei helvetti, mä Tahdon Eroon Näistä Reisistä ja Tästä Takapuolesta. Siis... Heti! Nyt just eikä sit.

Mä ajattelen liikaa.

Mun ajattelu vetää mut joskus niin pohjamutiin. Se sekottaa mun päätä entisestään ja saa mut pessimistiselle tuulelle. NOT good. Sit vedän puoleeni vaa lisää kaikkee paskaa.. :/ Se on vaa vaikee lopettaa ku oon nii tottunu siihen. Ollaa Hänen kans aika paljo "riidelty" viime päivinä mut nyt päätettii et loppu sille. Molemmat varmaa vaa vähä herkäs tilas ainaki minä ku oon muuttamas kohta. Pelottaa.

Crazy Heart

En siis voi tälle mitään mut mun mieles on pyöriny viime aikoina tyyliin vain ja ainoastaan mun suhdekoukerot ni niistä nyt tänne ramble:aan. :) Ja kyl laihduttamisestaki osittain..

Festarit oli yks kesän parhaimpia kokemuksia. <3 En syöny siellä paljoo mitään, ekana päivänä meni kaks Allevo patukkaa (yht 400 cal) ja alkoholia. :D Ei ollu nälkä mut hauskaa oli. Ihanaa yhdessäoloa kavereiden kanssa ja kaikil oli hyvä fiilis. Nukuin teltassa N:n kanssa, puhuttiin syvällisiä ja nautin siitä, mut mitää ei tietenkää tapahtunu. En antais minkää tapahtua. Taino se yhtäkkii pörrötti mun hiuksia ja silitti mun selkää makuupussin päältä pari kertaa ku oltii jo melkee nukkumas ja meinas jättää kätensä siihen, mut otti sen sit pois. En reagoinu mitenkään, koska en tienny miten pitäis. Taisin lopulta käpertyy sikiöasentoon sen viereen, en liian lähelle mutten liian kauaskaan. Tiesin vaan et siin oli hyvä olla. Ja olin vähän humalassa. Onneks seuraavana päivänä mikään ei ollu awkward tai mitään. :)

Ton jälkeen oon kyl miettiny iha sikana näit kaht miestä ja sitä kumman kanssa mä oikeesti haluisin olla. On N, ja sen twisted persoonallisuutta kohtaan tuntemani syvä välittäminen, kiinnostus ja kaipuu, ja sit on Hän, kiltti ja välittävä, ideaalipoikaystävä (vai onko?) ja vähän liian pehmo mun makuun. Ajoittain tylsä.. Tänään onnekseni huomasin et mun on sitä vähän ikävä... :) Helpointa ois ku vaan antaisin mennä ja rakastuisin Häneen. Sanotaan sitä yhtenään ja liikaakin mutten oo pitkään aikaan tarkottanu sitä.

Must tuntuu etten osaa rakastua keneenkään ennenku oon osottanu mieltäni sitä vastaan ja väittäny etten rakastakkaan sitä. Tai siis tarviin jotain kontrastia, sitä et me käydään läpi jotain suurempaa, jotain negatiivista esim riitaa tai vaikeuksia. Haluun tietää miten se toinen toimii vaikeissa tilanteissa. Ja haluun nähä niitten "true colours". Tai ehkä en vaa kykene rakastamaan ketään..? En jaksa miettii enää en kuitenkaa saa kaikkee tähä postaukseen. Ehkä rakastan molempia oikeesti. Se oiski .. ihan kiva.

Joskus tuntuu nii tältä...

Käsi Hänen kädessä, mut paljon lähempänä N:ää.. Vai toisinpäin?

 

Osa musta haluu vaan pyytää N:ltä anteeks et oon Hänen kanssa. Haluun melkee kieltää totuuden ku oon N:n kans. Ihan ku haluisin todistaa sille et tykkäänki siitä. Mutku en mä tiedä...

 

And you can blame it on my crazy heart
I got lost, you got torn apart
I wish you would let me hold you
Let me hold you one last time

Oon syöny ihan kamalan huonosti tänään. Ja eilen ja ääh. Nyt vedän Pepsi Maxia tölkistä. <3 Nom. Oon ollu kipee feastareista saakka elikkäs nyt yli viikon. En oo malttanu olla paikallani vaan oon huitonu jokapaikassa vaik ois pitäny levätä. Yks ilta itkin nii sairaasti täst ´mun suhdekriisistä et sain silmätulehduksen. Silmät märkii vieläki ja on punaset. Naamaki on turvonnu. Niin ruma fiilis. :(

 

Miks en enää huomioi mun kroppaa samalla tavalla? En kato paljoo peiliin vaik pitäis. En mieti paljoo mitä tungen naamaani vaik pitäis. Joskus harvoin käyn vaa'alla. Must tuntuu et tää kaikki saattaa muuttua ku muutan. Muutan viikon päästä tasan. Kyl alkaa jo hyppiä kanit housuihin.

 

Varmaa tyylii kahdet mun farkuista menee päälle. En oo aikoihin kokeillu enää noit toisia koska se on nii masentavaa ettei niit saa vedettyy edes ylös asti! :( Jotenki tää on surullista, mut en saa sitä surufiilistä nyt edes. En osaa tuntee enää! Äääh! Pitääks mun sairastuttaa mun mieli uudestaan vaan et saisin laihdutettua? Muistan ku varoin jopa jonkun omenan syömistä jos oli kalorit täynnä. Nyt vedän jopa jtn ranskiksia ku siltä tuntuu. Enkä muuten laske kaloreita mihkää suuntaan.

 

Uudes kämpäs mul on yks kämppis. Mulla on myös oma jääkaappi mun huoneessa! :) Saan ostella ihan mitä tahdon sinne. Voi olla sekä hyvä että huono. Varmaa joskus houkuttaa ostaa vaikka kokonainen joku valmiskakku ja vetää se ittekseni, vaan koska kukaan ei saa ikinä tietää. Kutkuttaa jo sisällä. TOIsaalta... Voisin syödä vaan vihanneksia ja... laihtua laihtumistani, eikä kukaa sais tietää. Paitsi sit ku ne näkis kateelliset katseet naamallaan kuinka mä oon hyvännäkönen. Ehkä teen niin et laihdutan kaikki päivät paitsi esim.. en tiiä, maanantai? koska viikonloppusin meen takas kotiin. ni perjantai on huono ääripää. Sillo vois vähä mässäillä. Eih! En saa ajatella noin muuten se karkaa käsistä! O.o Laihdutan kokoajan paitsi kun tuntuu et räjähdän halusta syödä jtn namia. Syönkö sillonkaan?

Koulussa saa lounaan 2€/päivä. Vois... Paitsi sillo ku ei oo nälkä. Voisin säästää rahaa jos en söis koulussa? Vois ottaa evästä mukaan ja safkaa jotain omenaa tai... :)) ah muistin just kuin namia on olla syömättä.

 

Joskus vielä...

 



You never stop loving someone. You either never did, or you always will...

Voi mitä kaikkea elämä onkaan pitänyt sisällään näinä kolmena kuukautena kun en ole täällä kirjoitellut.. tai siltä se ainakin tuntuu. Tunteiden vuoristorataa ja rakastumista. Kahteen henkilöön..? Mä en totta puhuakseni tiedä mitä tunnen. Kroppa on ollut toissijalla. Mä kyllä töiden loputtua otin ja ostin jooga aamukortin, eli kävin joka aamu (pari poikkeusta) kuukauden ajan 7:00 tai 8:30 tunnilla. Tunti tai puoltoista. Kyllä kasvo kuule vatsalihakset jokapaikasta ja olin hyvännäkönen! Nyt tunnen itteni vaa plösöks ku en oo urheillu hetkeen taas...

En sais kyl nyt kirjottaaa mitää blogia ku huomenna meen Weekend Festareille! AH siel on David Guettaa ja Skrillexiä ja Hurts ja Sebastian Ingrosso ja vaikka mitä, ja Jukka Poika hahah. Sil on pari letkeetä biisiä en mä muuten sitä fanita. Mut niin ihanaa, oon pakannu eväitä ja kaikkee ja koitan olla syömättä liikaa siellä snägärillä. Siel ei taida paljo muuta ollakkaan.. :D Vettä saa lastata pulloon ilmatteeks.<3

WARNING!!

En oo nähny Häntä nyt yli viikkoon. Hän meni ulkomaille toisille festareille ja on kokonaisuutena 11 päivää poissa. Nään hänet vast sunnuntai iltana ku meen yötä sille. Oon ollu aika lost. Viettäny enemmän aikaa tän.. toisen kanssa. Kaverin.. Se kaveri joka sillon aikoja sitte oli rakastumassa muhun mut torjuin sen. Mä oon vaa.. Se on muuttunu. Se on vieläki siis ylipainonen. Mut sitä mukaa ku se pääs siitä liian kiltistä persoonastaan ja muuttu melkee päinvastaseks rebeliks mä vaan... siis hiljaa mulle on kehittyny tunteita sitä kohtaan. En tiedä mitä ne on mut ne on voimakkaita. Mä oon aika varma et rakastan sitä, mut se saattaa olla vaa syvää ystävyyttä eli niiku, rakastan sitä ku veljeä. Ja oon aika mustasukkanen ku se on hengailu paljo toisten tyttöjen kans. Mä vaa tunnen sellast vit*n voimakasta vetoa sen luokse. Iha ku me oltais yks ihminen. Silt se joskus tuntuu. Sen takia oon pelänny tosi paljo et en rakastakkaan Häntä oikeasti. Kyl silti tuntuu välil et mä rakastan sitäki. Ja ku siltä tuntuu se tuntuu niin aidolta ja jotenki, siltä et kaikki on hyvin. Sit tunteet N:ää kohtaan tulee häiriköimään. Ku muistelen ni mul oli tänkaltasia tunteita, mitä mul nyt on N:ää kohtaan, Häntä kohtaan ku me ei vielä tapailtu. Eli kun Hän oli saavuttamattomissa.
...Mitä jos mua vaan aina tulee viehättämään ihmiset joita en voi saada? :( Mikä mussa on vikana? Tuntuu melkeen et petän Häntä näillä ajatuksilla. En osaa valita kummasta välitän enemmän. Tää on ihan kamalaa koska tunteita on niin paljon pelissä. Siis ihan sairaasti....

Sori en oo ollu pitää aikaan tääl ni nyt tulee oikeen joka tuutista tätä infoo.

Kirjotin äsken wordilla jotai random sekavaa runolitanjaa tästä suhdehässäkästä. Pari sivuu.... En tullu viisaammaks. Vaik oisin tullu en haluu myöntää sitä. Totuus saattaa tehä tästä vaan vaikeempaa.

Kaikki varmaan selkiää ku Hän tulee takas kotiin mun luokse... <3

Joo ja muutan sitte iha toiseen kaupunkiin. Koulun perässä, lähen opiskelemaan muotoilua. :) Pääsin just sinne minne halusinkin! Aika mahtavaa. Oon nähny mun soluasunnon kerran. Potentiaalia, kuhan pääsen siihen käsiks.

Söin äsken ruisleivän. Ei ois pitäny... Pitää vähä harjotella uusiks sitä rajottamista nyt. Mut oon kyl jo menny ehk kilon alemmas. paris kolmes päiväs. iha jees näin aluks.

Oon juonu aika paljo viime aikoina. Tos meni äskettäin kolme päivää putkeen, mut vikana päivänä hörpin vaa pikkasen koska oli pakko koska juhlat oli niin tylsät. Ujojen ihmisten juhlat :/ tunsin oloni niin epämukavaks...

Ainiin.. Ne festarit on kaks päivää pitkät. Me telttaillaan siellä ja kaikki nukkuu vähä randomisti eri teltois ja autois. Joku mainitsi et menisin nukkumaan N:n kanssa sen hyvin pieneen telttaan koska tää porukan pari haluu olla yksin omas teltassaan. En kommentoi. Tuntuu väärältä ja oikeelta samaan aikaan. No vittu mähä just kommentoin. -.-

Nyt meen pakkaa loput jotenki efektiivisesti (I hope).

Kiitos kaikille jotka jakso lukee taas vaik oon ollu nii kauan pois.<3

Hei

Mä oon palannut.. taas!

*Jatkuu...*