Vihdoinki se tunne pilkahti takas mun sydämeen, en vois syödä edes kurkunpalasta just nyt. Tuntuu et mitä tahansa laitan suuhuni se kerääntyy mun vatsaan, takapuoleen ja käsivarsiin. Ja sisäreisiin. Meen just nukkumaan pois tän kamalan päivän. Huomenna meen salille aamulla aikaseen. Ties vaikka heräisin kaheksalta! Täs yks päivä järkytyin ihan kamalasti. Olin syöny aika paljon päivän aikana, ja just ennenku menin vaa'alle olin juonu varmaa kaks tuopillista nesteitä. Ja punnitsin itteni vaatteet päällä. 55.9 kg. Pelästyin. Tajusin et vaatteet ja pari litraa nestettä ja ruoka ja kaikki systeemissä oleva paino aika paljo. Rauhottelin itteeni. Silti... Melkeen 56 kiloa..!? Minä?? Ei! Ei ei ei eiii......
En halua mennä nyt vaa'alle. Menen silti kohta, ihan vaan et jospa saisin nähä kerran 56 sielläkin. En kyllä usko että se sitä nyt näyttää, mut anyways. Täähän on hyvä asia. Sit ku oon takas mun ihanne 47:a, voin sanoa laihtuneeni noin 8 kiloa! :) Se on varmasti ihan helppoa, kunhan pääsen vauhtiin. Kestää luultavasti noin kuukauden jos oon tosi hyvässä vireessä, luultavasti silti menee jotain kaks kuukautta veikkaisin. Kaks kuukautta mun elämästä ei oo mitään, sit toivottavasti pysyiskin niin alhaalla.
Oon niin läskin näkönen nyt. Kaikki ihan turvoksissa naamasta reisiin asti. Kuvotan itteeni ja ihmettelen miten Häntä ei häiritse. Ehkei se huomaa samalla tapaa? No, se TULEE huomaamaan ku oon laihtunu. Aivan varmasti. Koska se tulee huomaamaan kuinka paljon itsevarmempi mä oon ja myös kauniimpi. Sitä odotellessa... vatsa sisään ja hymy huulille ahdistusta peittelemään. Leuka pystyyn jottei kaksoisleuka näy. Näyttele. Esitä, jotta voisit joskus olla.
Luitko kommenttini vai itsekö tämän sait aikaan? ;) Hyvä nyt vain aloitat! Et enää sano että huomenna! NYT! :)
VastaaPoista♥:zom